Ijsselmeer%20019.jpg

Ijsselmeerillä oli peilityyntä

23.9.

 

Keskiviikko

 

Urk

 

Harlingenista lähdettäessä minun piti suorittaa satamasta ulosajokoe. ”Ensin ajat suoraan ja sitten alat kääntää vasemmalle. Pakki päälle ja pysäytät veneen kovalla pyrskähdyksellä. Ruori kokonaan vasemmalle. Sitten käännät” Kapu neuvoi.

 

Asetuin ruorin taakse, pelotti. Keula on matkojen takana ruorin takaa katsottuna.. Alan ajaa hiljaa eteenpäin. ”Vapaalle! ”Kapu huutaa ja sitten on piru irti. En tiedä mitä pitäisi tehdä, vedän pakkia päälle, vene pysähtyy, mutta ei käänny, ”Ei se käänny pakilla. Aja eteenpäin, ” Kapu huutaa. Vedän vaihteen silmään, niinkuin hyväkin kilpa-ajaja. Vene syöksähtää kohti kanavan reunaa, mutta ei käänny tarpeeksi. Kääntymistilaa oli tosi vähän. ”Pakkia!” huutaa neuvoja. En ehdi vetää pakkia ennenkuin reuna on ihan siinä. ” En mä selviä tästä”, parahdan. Kapu hyppää ruorin taakse ja alkaa vatkata vaihdetta pakille ja eteenpäin ja vene kääntyy, mutta vastahakoisesti kuin kuriton hevonen.

 

Sanomattakin on selvää, että laiturista-ajokoe on hylätty. ” Mun hermot ei kestä toimia sun ajo-opettajana. ” Kapu huokaa. ”Ehkä pitäis hankkia joku toinen opettaja.”

 

Illalla keskustellaan taas kerran oppimisen ongelmista ja nyt päästään jo vähän pidemmälle. Motivaatiosta ei ole puutetta. Jossain muualla mättää.

 

    "Nyt mä tiedän miksi mä aina rupean selittämään kun sä käsket jotain.”

Olen miettinyt asiaa ja omasta mielestäni keksinyt syyn.

               "Sun antama käsky ei ole koskaan yksiselitteinen. Olet samasta asiasta antanut monenlaisia käskyjä. Mun aivot alkaa heti kaivaa käskystä ristiriitoja aikaisempiin käskyihin verrattuna. Aivoni muistilevyt etsivät mikä näistä käskyistä on nyt oikea ja mä en tiedä minkä valita. Mun kompuutteri tilttaa. ”

 

        ” En mä voi antaa yksiselitteistä käskyä, nämä tilanteet ovat aina erilaisia. Esimerkiksi rantautuminen. Olemmeko rantautumassa keula vai kylki ensin? Onko laiturilla pilttuut? Kuinka korkea on laituri? Tarvitaanko keulaportaat? Miten perä kiinnitetään? Tukkeihin, poijuun vai pitääkö laskea peräankkuri? Tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttaa rantautumiseen. Tuuleeko sivusta, perästä, tai keulasta, kovaa tai hiljaa? ”

 

        ” Ahaa, mun täytyisi siis itse pystyä arvioimaan käyttäytymisstrategia.”

 

                 ”Aivan, sulla pitäisi olla kokonaiskuva joka määrää toimintatavan. Mutta koska sä et ole koskaan harrastanut kokonaiskuvien arviointiin liittyviä urheilulajeja, esim jotain pallopeliä, tai joukkuekilpailuja, sä et ole harjaantunut kokonaiskuvien muodostamisessa. Sun aivot ovat kirjoittaneet muistioita. Nyt pitäisi hahmottaa tilanteita aivan uudesta kulmasta. Katselemalla mitä tapahtuu ja arvioimalla tilanne. Sa se onnistuu vain pitkällisen harjoittelun tuloksena. On mahdollista, että kehityt siinä kunhan kellutaan vielä toinen kausi tässä veneessä. Siihen saakka sun on uskottava mun käsky sellaisena kun se mun suustani tulee.”

 

          ”Mutta mun kompuutteri tilttaa”.

 

         " Tarkoitatko että se saa paniikkihäiriön? ”

 

         Siitäkö tässä oli kysymys? Ehkä se äkillinen hyytyminen, jolloin ei tiedä mitä Kapu oikein odottaa mun tekevän, onkin jonkinlainen paniikkihäiriö. Päähän ryntää yht´aikaa ristiriitaista infoa sellaista vauhtia ettei reaktiot pysy mukana.

 

          ” Voi se olla sitäkin, mutta näissä ajoharjoituksissa kysymys on myös siitä. että minulla on pakotie. Sä seisot siinä vieressä, ja mä voin aina hypätä pois jos alkaa liikaa stressata. Tein aluksi juttuja omalla arvioinnilla ja useinmiten ne meni väärin. Rupesin sitten odottamaan käskyä, niinkuin aloitekyvytön tyyppi. Kokonaiskuva tilanteesta puuttui, ihan niinkuin just sanoit.”

 

Hyvä näin. Tiedän ainakin, miksi alan heti vaatia lisäohjeita kun Kapu käskee jotain.

 

       Kävimme Mokkumissa, lähinnä siksi että tarvitsimme dieseliä. Kaupunkiin oli vierassatamasta kolmen kilometrin matka. Turisteja ei sinne ilmeisesti haluttu. Satama antoi aavistuksen siitä, millaista rannikolla on sesonkiaikaan. Se oli oikea huvikaupunki jonka laitureilla lepäsi valehtelematta viisisataa purjevenettä. Vessat oli rakennettu sisäpuutarhaan jossa soi hissimusiikki. Lapsille oli monet eri huvit, vanhemmille ravintolat. Marinan takana oli valtava caravaniparkki. Nyt siellä ei ollut enää ketään. Tunnelma oli ehkä sama kuin Linnanmäellä syksyllä kun lapset ovat sieltä lähteneet. Sesonki oli ohi.

 

          Ajoimme kuusi tuntia peilityyntä Ijsselmeeriä kauniissa, mutta kylmässä säässä tänne Urk:iin jossa kaikki on pientä ja kapeaa. Ainoa suuri on satama. Ehkä täällä on myös Alankomaiden ainoa mäennyppylä, josta kadut kiemurtelevat alaspäin. Asiantuntijoiden mukaan Urkin majakka on väärässä paikassa. Se ohjaa laivoja haaksirikkoon matalikolle!

 

Urk%20004.jpg