Fecampin sievä pieni hallinto- ja klubirakennus

 

30.8 Amsterdamin  Satamakapteeni on sataman herra

 

Jokaisessa vierassatamassa on viranhaltija, harbourmaster, satamakapteeni, joka hoitaa  administraation, kerää rahat, neuvoo ja ohjeistaa ja kantaa vastuuta sataman toimivuudesta.

Emme tiedä mitkä ovat satamakapteenin viranhaltijan pätevyysvaatimukset, he ovat erilaisia.

Amsterdamin satamakapteeni, pieni. viiksekäs menninkäinen, vilkutti saapujalle kaukaa. Satama on aina täynnä ja hän etsii paikan, vaikka niitä ei olisikaan. Muuten siellä oli itsepalvelu, bensa-aseman malliin. Seteliautomaattia muistuttavaa konetta ohjelmoimalla sai maksettua vuorokausimaksut ja  ladattua rahaa rahakorttiin, jolla maksettiin halutut palvelut. Pienikokoisena henkilönä en nähnyt näytöstä muuta kuin valkoisen auringon heijastuman. Oli pakko etsiä isompi kaveri ohjelmoimaan konetta.  

 

 Amsterdaminn Sixhavenin satamakapteeni istuu laivan komentosillalla 

 

Wlissingenissä oli retken halvin vuorokausimaksu ja halvin klubiravintola. Lasin viiniä sai kahdella eurolla. Klubin ravintolan pitäjä lähtee aikaisin kotiin ellei huomaa kertoa halustaan istua baarissa turisemassa. Pyykinkuivausrumpu ei toiminut.

Antverpenin habourmasterin toimistosta löytyi joviaali, tukeva ex kapteeni, jonka ylipainon kompensoi neuroottisen oloinen, langanlaiha wippet, joka makasi hänen pöytänsä alla. Harbourmaster halusi oppia tervehtimään suomeksi.

Bologne – sur- merissä oli palkattu pari opiskelijaneitoa osoittelemaan paikkoja sisään tuleville veneille. He eivät ymmärtäneet veneistä mitään. Kapu yritti päästä neitojen osoittamaan paikkaan virrasta huolimatta ja ajautui päin toista veneettä. Swaniin tuli naarmu ja Kapun sydämeen haava. 45asteen kulmassa alaveden aikaan olevia portaita oli hengenvaarallista kulkea.  Yksi britti kieri ne alas.

 

Oostendessa runoilijan oloisen satamakapteenin lammaskoira luuli venetarhaa lammastarhaksi ja juoksi raivopäisesti haukkuen ympäri laitureita ja yritti saada karkulaisen palaamaan. Se oli tietysti toivoton yritys. Satamakapteeni oli lukumiehiä. Kuusisataa sivuisessa kirjassa hän oli sivulla kaksisataa kolmekymmentä seitsemän. Satama oli aika hiljainen.

 

Oosteanden klubirakennus oli ruhtinaallista perintöä ja suojelukohde

 

Cherbourgissa oli satamakapteenilla oli superhieno, kaukana vieraslaitureista oleva palatsi ravintolakomplekseineen. Menimme ravintolaan syömään. Saimme alkudrinkkien kanssa maapähkinöitä, joista yhden oli syönyt joku muu ja se tarjoiltiin meille uudestaan syötäväksi -  palloksi muotoiltu purukumi naamioituneena maapähkinän kuoreen. Ei anteeksipyyntöä ravintolan johdolta. Kalliin satamamaksun kylkiäisenä sai pussin pullia.

Fecampissa oli naispuolinen pyöreämuotoinen satamakapteeni, joka piti toimistoa yhdessä nuoren tytön kanssa. Hyvää englanninkielen harjoitusta tyttärelle. Hyvä kirjasto, josta voi hakea luettavaa ikävystymisen torjuntaan.

Dieppessä oli mahtava lasitorni, jonka toimistossa oli kaksi naista ja tietokoneet, sekä pitkä jono innokkaita satamaan pyrkijöitä. Naiset kirjoittivat kaiken mahdollisen tiedon saapuvasta veneestä ja sen miehistöstä. Se sitten printattiin laskuerittelyineen wifi-ja vessakoodeineen. Vessa oli niin kaukana vierassatamasta, että oli pakko mennä vessaan kellon mukaan. Jos odotti hädän tulevan, se oli tuomittu tulemaan käteen.

 

Carentanissa oli satamakapteeni, joka ei osannut sanaakaan englantia. Pesukone oli invalidivessassa. Kun menin hakemaan vessakoodeja kapteeni ei ollut näkevinäänkään minua, rykimisestäni huolimatta. Kello oli 8.30 aamulla. En sentään näkymätön voi olla, vaikka pieni olenkin.  Kapteenin toimiston vieressä olevan  ravintolan tikkulaiha, gootin näköinen tarjoilija pelästyi, kun yritimme puhua englantia ja hätisti meidät pois. Emme olleet saapuneet lounasaikaan, eikä hän ymmärtänyt mitä halusimme.

Honfleuriiin saavuimme aika myöhään ja jäimme odotuslaituriin. Seuraavana aamuna nuori opiskelijapoika pyöräili keräämään yöpymismasksua ja ehdotti että jäisimme odotuslaituriin. Hän harjoitti englanninkieltään ansiokkaasti, mutta unohti hämmennyksissään ottaa meiltä maksun. ” Tämä on ensimmäinen työpäiväni, ja te ensimmäiset asiakkaani” hän selitti, kun kapu muistutti rahankeruusta.

Guernseyllä jouduimme ensin odotuslaituriin, josta kumivene ohjasi meidät paikoilleen, laituriin tuloa seurasi tarkkaavainen tullimies, Kumiveneen ohjaaja antoi nipun asiapapereita täytettäväksi etukäteen. Ne vietiin satamakonttoriin. Tulli ei sentään tullut veneeseen.

Tullimies ei tullut veneeseen, mutta tulliselvityksessä piti selvittää myös laivalla olevat juomat. tullipaperi pantiin laiturilla olevaan  postilaatikkoon

 

Dunkirkin uudessa satamakapteenin toimistossa lespaava nuori mies keskittyi kuluttajatutkimukseen Dunkirkin satamasta. tyyliin ” oletteko tyytyväisiä sataman palveluihin?” Kun istuimme pyhälounaalla viereisessä satamaravintolassa, pelastussukeltajat tulivat onkimaan hukkuneen ruumiin nenämme alta.  Ruumis pantiin pussiin, emme nähneet oliko hän mies vai nainen. Toiveikas omainen toi hänelle kuitenkin kassillisen kuivia vaatteita. Kuinka joku mahtuu hukkumaan tiheästi sidottujen veneiden lomaan?

 

Pelastussukeltajat tulivat paikalle liian myöhään

Schevengnissä vessat olivat toimiston yhteydessä ja sinne pääsi vain virka-aikaan. Nyin oven ripaa seitsemältä – turhaan. Kapulle ei ollut kerrottu lisämaksusta, jolla olisi saanut tunnistekortin oven avaamiseen. Nuori satamakapteeni kuittasi”näin se vaan on.”

 

Brightonin satama muistutti huvipuistoa, kasino, italialainen, intialainen, ranskalainen, englantilainen, turkkilainen, MacDonalds, yms ruokalaa. uutuuttaan kiiltävät veden päälle rakennetut kerrostalot loistoasuntoineen, mahtava parkkitalo, ostoskeskus ja satamakapteenin toimisto, jossa oli noin kaksisataa neliötä ja viisi virkailijaa.  Ystävällinen palvelu.

Edellä kerrotusta jo ymmärtää, että satamakapteenin kohtaaminen satamaantulon jälkeen on aina yllätys. Usein miten myönteinen ja aina jännittävän erilainen