Kapulle ei kannata puhua juuri nyt, hän ajattelee muuta

6.9.

Sunnuntai

Klintholm

         Kapu oli ollut vähän poissaoleva jo monta päivää, ellei viikkoa. Hän oli omissa ajatuksissaan ja piti välillä tönäistä, että hän kuntelisi. Puhin joskus pitkät jutut, ja vähän ajan päästä hän kysyi asiaa, jonka juuri sain kerrottua. Eli hän oli keskittynyt ajattelemaan jotain muuta.

        Mikä sitä merien kauhua vaivaa? Onko vartsakatarri ärtynyt? Olisiko kaljanjuonti lopetettava? Onko ikävä kotimaahan? Olenko ollut liian ärsyttävä ja hän haluaisi vaihtaa minut johonkin toiseen? Vaikka rapsakkaan nuoreen, purjehdustaitoiseen mieheen? On totta, että olen ollut välillä vaikea, vastaansanova ja omapäinen, eikä purjehdustaitoni ole kehittyneet odotetusti.

      Alkoiko tämä hajamielisyys silloin kun ohitettiin ”point of no return” ?

      ”Mikä sua vaivaa?”

      ” Miten niin?” Kapu vastaa usein kysymykseen kysymyksellä. Varsinkin , jos häntä ei huvita kaivautua psyykensä syövereihin juuri nyt. Tai hän oli keskittynyt tekemään jotain kiinnostavaa.

      ” No kun sä oot niin hajamielinen”.

       ” Miten niin hajamielinen? Mä oon ihan tavallinen”, hän vastasi.

        Paras oli antaa asian olla sillä kertaa. Kun tämä suora lähestymistapa ei tuonut toivottua lopputulosta, ryhdyin käyttämään toista metodia. Katselin, mitä hän teki iltaisin, kun oli päästy satamaan. Silloin hän pani lakkinsa naulaan, käänsi eteensä läppärin ja vastoin odotuksia hän ei aloittanutkaan pasianssin peluuta, vaan tutki omituisia karttoja ja taulukoita. Sitten availtiin paksuja kirjoja ja tehtiin muistiinpanoja. Kun ajattelin taaksepäin, niin hän oli tehnyt jo pidemmän aikaa. Eräänä iltana otin riskin ja tarkastin olenko oikeassa.

        ” Sä olet joutunut uuteen tilanteeseen! Et oo koskaan purjehtinut vuorovesissä! Sä aloit laskeskellä vuorovesitaulukoita heti kun oli päätetty, ettei lähdetäkään kotiinpäin, vaan eteenpäin.”

        ” No, on se vähän niin. Tarttee tietää tarkasti milloin lähteä ja minne mennä, että vuorovedet ei tee matkantekoa mahdottomaksi. Haluaisä herätä aamulla siihen, että vene kaatuu kyljelleen rannalle? Niin kävi sille Göran Schiltillekin jossain Bretagnen rannikolla. Oli laskenut vuorovedet väärin. ”

        ” Nyt mä ymmärrän. Sä olet kelannut koko meidän loppumatkan vuorovesijuttuja”.

        ” Sitten on vielä tämä Pohjanmeri, jossa ne vuorovedet on kohdattava. Ylitykseen kuluu kakskytneljä tuntia.”

        Kapu oli huolisssaan. Uskaltaisiko hän lainkaan nukkua? Jättää peräsimen ekalle perämiehelle, jonka koulutus oli vielä pahasti kesken. Jos se vaikka nukahtaa ruoriin, ja jäädään jonkun öljytankkerin alle. Niitä on siellä pilvin pimein. Siihen sitten on vielä vuorovedet, jotka nykivät venettä pois kurssilta.

        ” Mikä siinä Pohjanmeressä mättää?” kysyin

         ” Pohjanmeri oli vaarallinen ja hankala purjehdittava. Siellä kohtaavat monet tuulet. Yksi tuuli tulee Atlantilta, toinen pitkin Norjan rannikoa, kolmas Kattegatia pitkin ja neljäs Englannin kanaalista. Yhdessä ne muodostavat hankalasti pienveneillä liikennöitävän aallokkon ja tuulimyllyn. Tietysti mua askarruttaa, miten me päästään ylitse.”

          Pohjanmeri oli ollut Kapun mielessä karina jo pitkään. Se oli ylitettävä, jotta päästäisiin Keski-Euroopan kulttuurikaupunkeihin. Ja sinnehän minä ehdottomasti halusin. Amsterdamin kuuluisiin museoihin, kavereiden luokse Brysseliin, Pariisiin patonkia syömään ja Nizzaan rantabulevardille keikistelemään.

        Tänään vielä odotamme tuulien tyyntymistä Klintholmissa. Kova puuskittainen tuuli ja niitä seuraavat sadekuurot piiskasivat merta aallonmurtajan takana. Huomenna olisi tuuli kääntynyt pohjoiseen. Pääsisimme hienosti purjeilla eteenpäin. Sitten tulisi viikon kestävä tyyni kausi. Ehtisimme hyvin ylittää tuon hankalan Pohjanmeren aivan tyynellä säällä.

        ” En mä ole koskaan kuullutkaan, että Pohjanmerellä olisi tyyntä.” Kapu sanoi katsellessaan viikon tuuliennusteita. ” Purjehditaan yksi yö ennen ylitystä, jotta tiedetään miltä se tuntuu.”

        Nyökkäsin terhakkasti, vaikka en tiennyt mitä olisi tulossa”.

                                                                               ******************

Vielä tänään tuulet myllertävät merta.