IMG_2741.jpg

Olisin käynyt, jos olisi ollut auki 

 

22.8. 17Heiliglenhafen

Aamulla tuuli vielä navakasti. Kapteeni oli määrännyt lähtöajaksi kello kymmenen.

- Mehän tultiin tänne siksi, että olisi joku uusi paikka tutkittavana, sanoin, kun karistelin unta silmistäni.  Pitääkö meidän heti sännätätä takaisin tonne tuuleen? nurisin. Kello oli kahdeksan.

Kapteenin on vallannut vimma päästä eteenpäin. Ehkä se johtuu osittain siitäkin, että hän on  purjehdusklubin telakkamestari ja  toimintojen korkeasuhdanne on alkamassa – veneiden nostot kuivalle maalle. Syynä voi olla sekin, että olimme kiinnittyneet  jonkun toisen  vakituiseen laituripaikkaan täällä Heilingenhafenin satamassa. Eilisessä tuulessa ei voinut lähteä takaisinkaan ja satama oli ihan täynnä. Ketään ei tosin näkynyt paikkaa vaatimaan.  

- No olkoon menneeksi, lähdetään kahdeltatoista, hän myöntyy. Gedserin satamaan on noin 42 merimailia. Perille päästäisiin aikaisintaan seitsemältä illalla.

Niinpä kävelemme reippaasti Heiligenhafenin torille. Yritin ostaa ulkoilutakkia, mutta siinä onnistumatta. Joko liian pieniä tai liian suuria. Kunnon turistina valokuvaan kirkon, raatihuoneen ja kaupunginmuseon. Sitten onkin jo aika mennä ruokaostoksille. ”Sky” ketjun supermarkettiin.  Kävelemme takaisin ostoksinemme ja ryhdyn pastakastikkeen tekoon. Tavoitteenaan olla valmis klo 12. lähdön hetkellä. Kastike syödään sitten kun saavutaan perille.

Alkumatka on kuin purjehtijan unelma, tuulee juuri oikeasta suunnasta, aurinko paistaa, muttei liian kuumasti ja voi matkata hiljaisen tuulen suhinan ja veden loiskeen saattelemana.  Kolmen jälkeen tuuli tyyntyy ja joudutaan turvautumaan konevoimaan. Hyvästi rauha ja hiljaisuus. Veneen moottori on vanha ja kovaääninen.

Luen loppuun  Richard Dowdenin teoksen: Africa, altered states,ordinary miracles. Lähes kaikissa satamakonttoreissa on vaihtohylly, johon voi viedä jo lukemiaan kirjoja ja vaihtaa ne uusiin. Hyvä systeemi, mutta en ole vienyt sinne suomenkielisiä vaihtokirjoja. Kolmen kuukauden aikana olemme nähneet yhden suomalaisen purjehtijan, ja hänkin pyyhälsi ohitsemme meitä näkemättä kiirehtiessään juuri avautuneelle kanavan sululle Hollannissa. Suomenkielisille kirjoille ei taida olla kysyntää.  Suomalaiseen tapaan, emme ole olleet erityisen sosiaalisia. Uusia purjehdusystäviä, ei tähän mennessä ole siunaantunut.

Rantauduimme Gedserin satamaan kello 20.00.  Satama ei ole kaupungissa. Näyttää olevan metsänrajassa. Maksuautomaatilla käynyt kapu ei nähnyt yhtään ihmistä. Täällä pitäisi asua kuitenkin olla 768  ihmistä vikipedian mukaan.

 Gedser on Tanskan eteläisin satama, eli Tanskan Hanko. Täältä tulivat myös saksalaiset miehittäjät 9.4.1940 klo3.55.aamulla Tulivat hienosti Rostockista  lautalla, niinkuin paremmatkin turistit.

 

Tuoretavaraa Heiligenhafen kassahihnalla.

IMG_2747.jpg