IMG_0303.jpg

Vappuillalllisen pääruoka on tekeillä.

30.4

Makrobioottinen vappuillallinen

 

Halusin tietää, millaista on makrobioottinen ruoka. Talossa oli ruokavalion erityistuntija.  Elfira lupasikin keittää illallisen ao. menetelmällä. Ateriavieraiksi oli kutsuttu Elfiran lisäksi, rouva Henne, Hanyo, Kapu ja minä. Hanyo ei ehtinyt aterialle, hänellä oli juuri tärkeä peli meneillään. Hän istui ilta-, päivä- ja yökaudet kämpässään pelaamassa nettipokeria.  Olinkin ihmetellyt, miksi nuori seinänaapurimme ei liikkunut missään. Joskus kävi vetämässä hermosavut takapihalla.  – Hänellä on tauko kerran tunnissa. Elfira selvitti.

Ajankohdaksi valikoitui vappuaatto, tarkemmin ilta, jolloin kapu oli palannut telakalta. Vene piti pantaman veteen. Vene oli pantu veteen, mutta se ei pitänyt vettä. Merivesisuodatin oli hajalla ja merivesipumppu vuoti. Kapteeni oli siipi maassa. Taas tuli lisää korjattavaa. Maalipurkkikin oli kaatunut telakan lattialle. Sikahuono vappuaatoksi. Hän istui makrobioottiseen vappuillallispöytään naama peruslukemilla. Ehkä vapuksi olisi pitänyt saada jotain muuta kuin riisiä, herneitä ja omituisia vihanneksia.

Keittämisen filosofiaan kuuluu, että käytetään mahdollisimman luonnonmukaisia aineksia. Ateriaa varten oli hankittu, täysjyväriisiä, kikherneitä, kiinankaali, kaksi porkkanaa, kaksi sipulia, puolikas kukkakaalia, kaksi pientä bataattia, nippu turnipsin varsia, valkosipulia, maizenajauhoja, meriheinää ja tofua.

Makrobiootikot ovat varsin suvaitsevaisia. Riippuu missä syöjä elää, ja mitä tekee, ruokavalio mukautuu siihen. Jos asut Grönlannissa, on ruokavalio erilainen, kuin jos elät Euroopassa ja olet sisällä toimistossa istumassa. Ei sokeria (muuttuu suoraan rasvaksi), ei alkoholia (ehkä vähän olutta). Kalaa voi syödä  - vähän.

Ensin pantiin luonnonriisit painekattilaan. Ne kypsyivät kauimmin. (45 min).

Kikherneet keitettiin meriheinän kanssa. – Meriheinä auttaa siihen, etteivät pavut muodosta vatsassa ilmaa, Elfira valisti. (30 min)

Sain valmistaa salaatin. Kiinankaali pilkottiin pieniksi ja kaksi porkkanaa raastettiin karkeaksi. Sekoitettiin. Panin käteni salaattimaljaan ja puristelin ainekset kuin olisin tehnyt leipätaikinaa. Sitten mössö pantiin puristimeen, jossa loput lehtimehusta irtosi noin puolessa tunnissa.  Tuloksena oli raaka vihannes tiiliskivi, joka maistui kyllä ihan hyvältä. (30 min)

Elfira keitti pääruuan eli paistoi ensin vähän sipulia, bataatteja ja kukkakaalia öljyssä, lisäsi vähän vettä, joka kypsytti kasvikset. Ne sekotettiin kikherneisiin ja keitos saostettiin maissijauhoilla. (10min)

Pienin turnipsinvarret ja valkosipulin ja vokkasin ne nopeasti kuumassa öljyssä. (5 min). – Kaikkien juuresten naatteja voi syödä. Elfira muistutti.

Vappuillallispöydässä oli kaksi kattilaa, riisi- ja kikhernehöystökattila, kiinankaali/porkkana salaatti kulho, turnipsinvarret ja pieni kulhollinen sinimailasen ituja, joita kapu katsoi pitkään. – Mitä noi on? Hän kysyi ja jätti ne pöydälle.

Jälkiruokaakin voi tehdä, mutta nyt ei tehty. Esimerkiksi hunajalla maustettua omenapiirakkaa. Nyt rouva Henne tarjosi banaanijugurttipurkistaan meillekin soyajugurttia. Elfira kieltäytyi. Jugurtissa oli 13 % sokeria.  

 Vappuillallisemme oli juomaton, ei edes vettä saatu.

 Hauskaa vappua sinne karnevaalikaupunkiin!

  

IMG_0306.jpg

Kokkimme Elfira lämmittää vokkipannua ja sekottaa maissijauhoja pääruokaan