Linnaa Juhanan linnaa piiritettiin kerran yhdeksän kuukautta. Puolet väestä kuoli nälkään.

25.6. Doolin inn

Koko yön satoi. Doolin innin huoneet olivat suuria, mutta niukasti kalustettuja. Makuuhuoneessa oli vain vuode, yöpöydät ja yksi ruokapöydän tuoli. Mäntyinen peilipöytä, 70 -luvulta, oli työnnetty nurkkaan. Katosta, huoneen kulmasta riippui niin pieni televisio, ettei se näkynyt vuoteeseen. Tyhjälle lattialle olisi mahtunut tanssimaan tai pitämään ryhmälle jumppatunnin. Huone oli kolkko, koska siitä puuttuivat kaikki tekstiilit. En suosittelisi häämatkalaisille.

- Haluan museoon, jossa esitellään Atlantin ylittäviä lentoveneitä. Ne olivat neljä-kahdeksanmoottorisia ja niissä oli noin 37 matkustajapaikkaa, Kapu tiesi. -Niillä tuotiin ensimmäiset turistit Atlantin yli.

Siis Foynes:iin, josta moni ei ole koskaan kuullutkaan. Koneiden laskupaikka oli Shannon joen suulla, aivan kyläraitin kyljessä.  Totta se oli, vuosina 1933 -1935 koneet laskeutuivat Foynesiin, koska Shannonin lentokenttä oli vasta rakenteilla.  Shannonista piti tehtämän suuri lentovenekeskus. Foyesistä ryhdyttiin lentämään, kun mm Saksan juutalaiset halusivat pois Yhdysvaltoihin. He eivät halunneet odotella Shannonin kentän valmistumista.  Lentoveneet näyttivät muuten lentokoneilta, mutta niistä puuttuivat laskutelineet.  Niillä lennettiin ensimmäiset matkustajalennot Atlantin ylitse. Foynesin kukoistuskausi ei kestänyt kuin kolme vuotta, sen jälkeen koneet lensivät Shannoniin vielä muutaman vuoden. Sitten piti sodan vuoksi ryhtyä kehittämään pommikoneita ja lentoveneiden aika oli päättyvä. Foynes:issä voi ihailla lentoveneen kopion luksussisustusta ja muutakin rekvisiittaa.

Foynes:ille kuuluu kunnia myös ”Irish Coffe”:n luomisesta. Kunnia on virheellisesti annettu Shannonin kentälle.  Reseptin kehitti todistettavasti Foynes:in pienen lentokentän baarinpitäjä viluisten matkustajien iloksi. Amerikkalainen matkustaja kysyi baarinpitäjältä maisteltuaan herkkua. ” Onko tämä brasilialaista kahvia?” Kyyppari vastasi, ” Ei, tämä on irlantilaista kahvia.” Irish coffee oli syntynyt.

Aamulla taas matkaan. Tällä kertaa opiskelija-asuntolan toisesta kerroksesta. Jäimme Limerickiin aamupäiväksi seikkailemaan.  Kun maa on täynnä rauniolinnoja, alkuperäisten omistajien jälkeläisten asuttamia linnoja, tai museolinnoja, ei maasta pidä poistuman ennen kuin on käynyt linnassa. Me valitsimme Kuningas Juhanan linnan. Sitä alettiin rakentaa 1212 ja työhän meni vuosisatoja. Ehkä siksi että Juhana kuoli pian linnan rakennustyön aloittamisen jälkeen. Ihailtuamme hirsipuut, tornit, kellariin pystytetyn hienon museon, jossa selvitettiin Irlannin verinen historia, sekä kappelin, jossa suloäänin poika lauloi gregoriaanisia lauluja pyynnöstä, lähdimme takaisin Dubliniin.

Tokkopa tämä vielä toimii...