IMG_2279.jpg

Vintage veneet näppäilivät meidän, vintage henkilöiden herkkiä kieliä

 

8.7. Dartmouth

Norjalaismallinen kylä ei ollut muuttunut neljään viikkoon, jotka olemme olleet poissa. Se levitti edelleen koristeellisen kylämaisemansa, kaunisvärisine vanhoine taloineen vuoren rinteille.  Sää suosi. On vihdoinkin saatu ne ”tukahduttavat” helteet, joita on kaivattu. Ihmiset riipivät paksut vaatteet päältään ja polttavat niskansa, naamansa, kaulansa ja käsivartensa. Kylmä olut tekee kauppansa. Kahvilanpitäjät hierovat tyytyväisinä käsiään. Kauppa käy.

Aamukymmeneltä lauantaipäivän juhlallisuudet aloitettiin klassikkoveneregatalla.  Kymmenittäin juhlaliputettuja toinen toistaan virtaviivaisempia vanhoja, pääasiassa puuveneitä, isoja ja pieniä lipui laituripaikkamme ohitse. – Mekin oltais voitu ottaa osaa. Meilläkin on klassikkovene.” Kapu murisi.

Päivän kohokohta oli kuitenkin ”Royal Naval College”n  järjestämä avoimien ovien päivä.  Kiipesimme mäkeä ylös kunnioitettavaan opinahjoon, jossa kaikkialta maailmasta tulleista upseerioppilaista leivotaan upseereita valtionsa merivoimiin.  Alun perin tämä vaikuttava oppilaitos rakennettiin 1860 tuottamaan  päällystöä brittien maailman merien herruuden vaatimiin tarpeisiin.  Oppilaitos oli ollut alun perin Plymouthissa, mutta koska nuoria miehiä oli ollut vaikea valvoa keskellä kaupunkia olleessa opistossa, siirrettiin se Dartmouthin kylän kukkulalle.

Brittien meriherruudesta on  nyt tämän mahtavan oppilaitoksen lisäksi vain jämät jäljellä ja niinpä sen ovet on avattu ulkomaalaisillekin. Ehkä siihen on vaikuttanut myös budjettivaje.  Melko paljon kadetteja näkyi olevan öljyrikkaista arabimaista. Voi vain arvella, miten paljon esim. Saudi Arabia, tai Quatar maksavat avustuksina koululle sinne hyväksytyistä kansalaisistaan. Nämä maat esittelivät itseään yleisölle, tosin vain kirjallisesti, koulun edessä.

Koulun hyväksytyt alokkaat sen sijaan esittelivät koulun opetusohjelmaa mm. simuloimalla aamuvoimistelun lämmittelyosuuden, jonka alokkaat joutuvat tekemään joka aamu ennen varsinaista treeniä kello 06.00. Lisäksi esiteltiin tiimityön ja yhteishengen kasvattamiseen tähtäävä kilpailu räjäytetyn sillan muokkaamisesta sellaiseen kuntoon, että joukot voivat sen ylittää. Siniset voittivat punaiset. Punaiset johtivat siihen saakka, kunnes harjoitusta johtaneen kaapin kokoisen kapiaisen noin kolmivuotiaat kaksostytöt halusivat myös päästä mukaan sillanylitykseen ja juoksivat mekot hulmuten kilpailupaikalle. Tuhrautui vähän aikaa, kun isi auttoi heitä sillan yli.  Sokerina pohjalla oli kommandojoukkojen esitys siitä, kuinka he riisuvat hyökkääjät aseista. Agressiivisten hyökkääjien aseina olivat puukko, automaattikivääri, pistooli, ja pesäpallomaila. Neljä poikaa heitteli toisiaan kuin stuntit leffoissa niin että tatami mäiskyi. Näitä nuoria miehiä ei parane ärsyttää grillijonossa.

Sisältä massiivisesta tiilirakennuksesta löytyi parvekkeiden reunustama, korkea barokkijuhlasali, oma kirkko ja kappeli, viidensadan oppilaan ruokasali, modernit opetusvälineet luokissa ja tietysti upseereiden oma klubi johon he voivat sulkeutua saatuaan kylliksi oppilaista.

Pihalla oli vielä palokunta hauskuuttamassa lapsia. Saivat kaataa keiloja paloruiskulla (samalla kastelivat nurmen), ratsastaa ponilla tai leikkiä beagle-koirien pennuilla. Grillikatoksessa emme käyneet.

Ohjelmallisen päivän koristeellisin osa oli kuitenkin koulun oma sotilassoittokunta, joka esitti täysparaatin koulun edessä. Mustat puvut, valkoiset kypärät, koristeet, ja  auringossa kimaltavat soittimet loivat taustan, kun orkesteri antoi näytteen äärimmilleen viedyn kurinalaisuuden siirtämisestä musiikkiin.

Kun kaikki on täällä niin ikiaikaisen vanhaa, niin söimme lounaan 1340 valmistuneessa talossa, jonka vessa oli vintissä ja ovet niin matalat, että Kapun piti astua sisään selkä linkulla. Silti hän löi otsansa kamanaan. 

IMG_2286.jpg

Ryhdikkäät miehet ja naiset marssilla