Varberg%20009.jpg

Vanha kylpylärakennus.Näyttää haaremilta. kuvasta puuttuvat rakennuksen kummassakin päissä olevat sipulitornit. 

 

20.8.

Torstai

 

Varberg

 

 

        Linnoituksista ei pääse eroon, meni vaikka minne. Varberg on syntynyt tietysti Varbergin linnan ympärille. Tuossa se kohoaa vierassataman kupeessa. Oli niin kaunis ilma, että emme jaksaneet enää mennä kidutuskammioita katselemaan. 1200 -1600 luvuilla näyttää olleen melkoinen kilpavarustelu, Linnoituksia on syntynyt pitkin rannikkoa  ja ne ovat vaihtaneet omistajaa, ja rakentajaa kulloisenkin rauhan mukaisesti. Oli ne sotaisia aikoja, jos on rauhaa maaissa odotettava vieläkin. 

 

       Varberg on suosittu lomakaupunki. Rannikko on täynnä pieniä luonnohiekkarantoja. Hieno vanha kylpylä nököttää vierassataman vieressä, sitten tulee lasten ranta, linnoituksen ranta, naisten kivinen nakuranta, naisten santainen nakuranta, miesten nakuranta, ja viimeisenä vammaisten ranta joka on yhteydessä muinoiseen tubisairaalaan, nykyiseen vammaisten huoltolaitokseen. Nämä siis tässä lähellä. Vastapäisellä niemellä niitä on lisää.

 

     Makasin pari tuntia naisten nakurannalla. Pilvetön taivas, sininen meri, hento tuuli, paasi selän alla. Nuoria, vanhoja keski-ikäisiä naisia lötkötteli kivien koloissa kuin harmaahylje- seurakunta.

 

      Eilinen kolarini kiven kanssa, ei näytä tehneen reikää veneeseen.  Ihmisuhreiltakin vältyttiin. Kapu paransi kuitenkin tänään veneen merenpäällistä varustusta laittamalla ns. ”lazy jack”in eli mastosta puomiin, purjeiden molemmille puolille ulottuvat langat, jotka keräävät laskettavan purjeen väliinsä. Ilman kokoavia lankoja, purje, varsinkin tuulessa, lepattaa omia aikojaan, eikä toiselle puolelle venettä näe mitään. Hankalaa satamaan tullessa. 

 

         Purjehduskoulu on pitänyt tänään lomaa, vaikka eilinen rantautuminen ei ollutkaan virheetön. Satama-allas oli tehty isoille laivoille ja hätäisesti muutettu vierassatamaksi valkoiseksi maalatuilla autonrenkailla. Kun veneemme kulkee muutenkin syvällä, oli laiturin kansi melko paljon fyysisten rajoitusteni ulkopuolella. Siinä seisoin köysi kädessä sivukiinnitystä valmistelemassa, mutta en oikein ymmärtänyt mihin sen kiinnittäisi, kun en laiturille ylettynyt. Naapurivene pelasti tilanteen ja riuska mies tuli ottamaan keulaköyden vastaan, mutta Kapun kädestä. Onneksi en jäänyt jalkoihin, kun hän harppoi perästä keulaan. Itse seisoin tietysti käskyn mukaan veneen sivulla. Tupenrapinaa ei tullut kumminkaan.

                                                                                Varberg%20019.jpg*******

Varbergin vierassatama, kiinni ollaan kumminkin.

 

                                                     *********************