​

Toinen puodeista

14.8. 18 Kihnu

 

Olemme tehneet ennätyksemme.  Yhdessä päivässä, ennen kuin alkoi sataa, olemme käyneet tämän kohteen kaikissa ruokakaupoissa ja ravintoloissa. Kihnusta löytyi kaksi ruokakauppaa. Ne ovat noin kahden kilometrin päässä venesatamasta. Vuokrasimme polkupyörät (10 euroa kpl) ja kävimme molemmissa.  Ihmettelimme, missä ovat tuoreet vihannekset. Ensimmäisessä kaupassa oli kolme appelsiinia, viisi tomaattia, muutama sipuli, nahistunut kurkku ja noin kilon verran perunoita. Toisessa kaupassa oli edellisten lisäksi myös banaaneja ja omenoita. Ensimmäisessä kaupassa oli runsas alkoholivalikoima. Toisessa kaupassa oli pieneen tilaan mahdutettu myös rauta-, lelu- ja kangasosasto.  Molemmissa kaikki yhdessä huoneessa.

Söimme lounaan Arun Grillissä, jossa nainen posket punaisina grillasi ruokaa pienellä parvekegrillillä parille kymmenelle keski-ikäiselle kiinalaistädille, paikalle osuneille paikallisille, ja meille. Grillissä ei ollut ruokasalia. Pöydät olivat korokkeella ulkoilmassa. Onneksi ei vielä satanut. Reippaan pyörälenkin jälkeen menimme Rock cityyn, joka oli varmasti ennen ollut neukkuaikojen kalastuskolhoosin työntekijöille suunniteltu rantakuppila asuntolasiipineen.  Olimme paikalla vattia vaille kuusi, mutta kuppila meni kiinni jo kello kuusi. Ehdimme sipaista oluet ja tarkastaa tarjoilijatytön revityt farkut ja tekoripset. Muita anniskelupaikkoja ei ollut. Kihnulaiset taitavat harrastaa Sauomessakin tunnettua kalsarikännitoimintaa.

Kihnu on päässyt Unesco:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon koska wikipedian mukaan naiset käyttävät villaisia kuvioituja perinneasuja edelleen yleisesti.  Pyöräilimme koko päivän ja yritimme löytää naisia, joilla olisi perinneasu päällään.  Ei tärpännyt. Emme nähneet ainoatakaan. Kaupanmyyjät, kioskinpitäjät, tarjoilijat, nurmea leikkaavat talonemännät, ja autoista nousevat kyläläiset olisivat voineet olla hyvin Helsingistä. Ehkä  juhlatilaisuuksissa perinne elää? Yhteisön lavalla olisi ollut tanssit ensi sunnuntaina. Emme jää kuitenkaan odottamaan.

Ehdimme ihmeellä myös, mistä tänne tulee rahaa. Pellot on kyntämättä, muutama heinäpaali oli saatu kokoon, teollisuutta ei ole, turistisesonki on lyhyt. Silti useita omakotitaloja oli rakenteilla ja lähes kaikki talot olivat hyvässä kunnossa, pihat moitteettoman siistejä ja koko yhteisön yllä vallitsi porvarillinen maailmanjärjestys. Ovatko Suomessa työskentelevät rakennustyöläiset kihnulaisia?  Pärnu on lähellä, mutta onko siellä kaikille kihnulaisille hyvin palkattuja töitä? Jostain rahaa saadaan, mutta mistä? Ehkä EUsta?

Kävimme Kihnun museossa, jossa ainoana esittelykielenä oli eesti. Museota vastapäätä olevan kirkon ovi oli lukossa. Paras matkamuistopuoti oli satamassa. Sieltä olisi voinut ostaa kihnulaisia neuleita, sormikkaita, sukkia ja villapaitoja. Ostin esiliinan (13 e).

    

Kihnulaisia kudonnaisia myyvä liike oli suljettu