I.IMG_0838.jpg

Laituri P paikka 51.  Koordinaattimme, joilla löydätte meidät tästä mastoviidakosta

27.6. Cherbourg

 

Lähdimme Carentanista  kiireellä.  Sulku avattiin tasan kello kaksitoista. Jo puoli kaksitoista veneet näkyivät kiirehtävän kohti sulkua. Me perässä.  Ennen kuin sululle päästiin osa veneistä oli kääntynyt takaisin. Ihmettelimme miksi. Sulkua ei tietenkään avattu ennen määräaikaa ja istuimme odottamassa melkein puoli tuntia. 

Carentanin edustalla on matalikko, joka on ruohottunut ja siihen on jo Napoleonin aikoihin ruopattu väylä, joten mereltä pääsee kaupunkiin, jos ajaa rännissä noin seitsemän kilometriä. Suojaisen kanavataipaleen jälkeen aukesi mainio purjehdustuuli, joka vei meitä kohti Cherbourgia seitsemän solmun vauhtia.  Merivirta on oivallinen apulainen.  Tuuli lisääntyi iltapäivän kuluessa ja pian aallot alkoivat heitellä venettä pahan kerran.

- Kävivätköhän ne sululta kääntyneet veneet tuulisivuilla avausta odotellessaan ja tiesivät, että kovaa tuulta on tiedossa? Nyt on pakko reivata. Kapu sanoi.  Sitoi ensin minut kiinni vikuroivaan veneeseen ruorin taakse, sitten itsensä ja lähti pyrkimään kohti mastoa. En uskaltanut katsoa muualle kuin kompassiin. Veneen keula piti pitää kohti tuulta, eikä se ollut niin navakassa tuulessa kovin helppoa. Märkiä olimme tietysti molemmat.  Vene tuli kuitenkin reivatuksi kahdella reivillä. Ihan turhaan. Tuuli kääntyi vastaiseksi ja saimme ajaa moottorilla loppumatkan.

Merilounaan ehdimme syödä ennen tuulen voimistumista. Merilounaaseen kuuluu pussikeitto ja etukäteen tehty patonkivoileipä. Lounas kummasti nostaa mielialaa.

Kaksi väsynyttä matkalaista kiinnittivät köydet Cherbourgin satamaan juhannuspäivänä klo 20.00.