20180801_103216.jpg

Liivissä toimiva turistiopas esittelee paikallisia käsitöitä. Huom. essun kuviointi.


1.8. Muhu


Luulimme Muhua pikkupaikaksi jossa ei ole mitään erikoista. Hallinnollisesta keskuksesta, Liivistä löytyikin vain leipomo, supermarketti, apteekki, ravintola, vanha kirkko, niin kuin kotomaankin unohtuneista pikkukylistä. Olimme väärässä. Ranta kohti pyöräillessämme löytyi Pädasten kartano, jonka puutarhaa pääsi katsomaan 3 eurolla, mutta jos meni lounastamaan kartanon puistossa olevassa rantaravintolassa, pääsi ilmaiseksi. Rantaravintola oli jossain määrin kunnianhimoinen nimivalinta, sillä ranta oli ruovikkoa, josta silmä ei vettä löytänyt. Ruovikosta oli löydetty tukeva maakaistale ja siinä oli helikopterikenttä. Puistoon oli toki tehty kalalammikko. Kartanossa oli entisiin talleihin tehty spa, ja sen keittiö oli valittu useana vuotena peräkkäin Viron parhaaksi ravintolaksi. Sisälle kartanoon ei päässyt. Vieraat tuskin olisivatkaan pitäneet pitkin käytäviä toilailevista hielle haisevista turisteista. Kartanosta olisi saanut 433 eurolla kahdelle hengelle huoneen yhdeksi yöksi. Aamiainen sisältyi hintaan.  Päätimme nukkua veneessä. Rantaravintolassa oli syötävä, koska poika portilla oli jo soittanut sinne tulostamme. Ruoka oli hyvää.

Kartano oli kokenut kovia Neuvostoliiton aikana.  Se oli toiminut milloin kalan lajittelukeskuksena milloin armeijan päämajana. Kartanon tuolloinen omistaja paroni Axel von Buxhoeveden ammuttiin 1919 pois tieltä  ja vaimonsa Charlotte os. Siemens. Lähti kotiin Saksaan seuraavana päivänä. Eurooppalaisen hovin pitäminen kartanossa loppui samalla.  Nyt sen on joku virolainen pariskunta pelastanut. Viisi tähteä ja papukaijamerkki.

Sikke Sumarin keittokoulu sattui sekin retkemme varrelle. Selvitettyäni pölyisen, kapean kylätien seisoin parkkipaikalla kettingillä suljetun portin takana. Siihen pelmahti nuori nainen. – Saako tulla sisään katsomaan? kysyin. – Ei tämä on yksityisalue.  – No voisinko ottaa täältä portin takaa kuvan teidän nimikyltistä?  Namaste Cooking school oli taiteellisesti nimikoitu kuivista puun oksista. – Ette saa, hän ei halua, että valokuvaatte.  -  Mutta minähän olen täällä ulkopuolella!  - Hän on hyvin tarkka, ei saa valokuvata. -No minä mainostaisin häntä blogissani.  Nyt tyttö näytti jo kauhistuneelta. Luovutin ja käännyin pois.

Luulin, että Muhu on pieni läpiajopaikka, jossa ei juuri turistit pörrää, mutta täällä onkin huolehdittava yksityisyydestä tiukasti. Minä tahansa päivänä saattaa pölyinen, helteessä hikoillut turisti pysäyttää polkupyöränsä portin taakse ja pyrkiä sisälle.

Kartanon mailla ei näkynyt ketään. 

20180801_130706.jpg