20170716_165749%20%281%29.jpg 

Tässä syyttävät silmät pyhän kalamarkkinoilta.

Vieressä olevalle lättykalalle ei ollut suomalaista nimi vastinetta.

 

15.-16.7. Ouistreham

Vanhoilla jäljillä ollaan.  Tästä eteenpäin käydään vain niissä satamissa, joissa on käyty jo ennenkin. Siihen on hyvä syy. Ei ole muita satamia joihin voisimme yrittää.  Yritämme päästä noin viikon kuluessa Oostendeen.

Ouistreham on Caenin  esikaupunki ja satama.  Brittituristit kansoittavat kadut. Sieltä tulee risteilijä, joka sylkäisee lastin lomanviettäjiä tänne päiväksi.  Ihan Viron malliin.

Kaupunki on rakennettu uudelleen noin viisikymmentä vuotta sitten.  Englantilaiset olivat maihinnousussa vastuussa tästä rannan osasta. Kenraali Montgomery piti sotilaitaan täällä kuukauden odottelemsassa. Muut olivat jo menneet menojaan toisilla rannoilla. Monty vaati, että Caen on pommitettava ennen kuin hän tästä mihinkään siirtyy. Britit pommittivat Caenin mäsäksi Montyn mieliksi. Siellä ei tosin ollut enää yhtään saksalaista, mutta hengiltä saatiin noin tuhat siviiliä.

Meikäläinen ei ymmärrä kuinka sodanjohto ja tiedustelu ei voinut tietää mitä tapahtui noin viiden kilometrin päässä rannasta eli Caenin kaupungissa. Kyllä sota on hullua.  Toisaalta ilman maihinnousua ei kukaan olisi tienyt mitään Ouistrehamista. Nyt britit tekevät tänne pyhiinvaellusmatkoja. Tämä on heidän rantansa.

Kävin rannalla, muttei täällä uida voin. Laskuvesi oli vienyt vedet jonnekin kaukaisuuteen. En nähnyt ketään uimassa. Ehkä vuorovedet eivät kutsu uimareita. Rannassa oli mahtavat huvisirkukset, lapsille ja aikuisille. Rannalla parveili suuria perheitä rantapeleineen ja eväineen.  Sinne raahattiin myös huonosti liikkuvat isoäidit ja tappelevat lapset. Ilmeisesti kaikkien on oltava mukana. Isoäidit näyttivät tosin siltä, että olisivat mieluummin olleet kotona katsomassa tv:tä.

Olemme käyttäneet kaksi päivää huoltotöihin. Pyykit on pesty, vessa kiilotettu, keulapeti kuurattu ja lakanat vaihdettu, lattiat pesty, kaivettu hellevaatteet esiin. On tullut oikeat helteet. Etten sanoisi – vihdoinkin, kirjahylly järjestetty, vesipannu kiilotettu, tehty omatekoinen pedikyyri ja lakattu varpaankynnet, moottoriöljyt vaihdettu, vesitankit täytetty, ruokalaarit täytetty ja käyty uupuneina Ouisterhamin rantaravintolassa syömässä. Minulle simpukoita ja Kapulle viinikukkoa. Sitten raahauduimme takaisin venesatamaan nukkumaan. Ei puhettakaan mistään pämpäämisestä.

Olemme olleet vähän väsyneitä. Normandian rannikolla ankkurissa keikkuminen pani sisäkalumme koetukselle. Vaikka siellä nukkui  heräilemättä (siis minä, Kapu ramppasi milloin kiinnittämässä kolisevia vantteja, milloin katsomassa onko ankkuri paikoillaan), oli aamulla väsynyt. Nämä pari luppopäivää ovat tehneet hyvää.Huomenna aamulla lähdemme kohti Fecampia

 

Istuimme vähän iltaa sitloodassa, 

IMG_2324.jpg