Uupunut polttoainekuski, Yksi kanistereista puuttuu...

17.8. Cuxhaven

 

Matka Cuxhaveniin kesti paljon pidempään kuin olimme ajatelleet. Lähdimme Borkumsta illalla kello seitsemän. Matka oli niin pitkä, että siihen mahtui sekä myötä-, että vastavirtaa. Olimme perillä seuraavan päivän illansuussa kello viisi, siis eilen. Olin keittänyt kattilallisen turskakeittoa, mukaan oli otettu myös kolme levyä suklaata, kuusi banaania, kilo omenoita, keitetty neljä munaa ja tehty kuusi juustovoileipää. Eväät olivat lopussa, kun Cuxhavenin venesatama tuli vastaan.

Borkumista lähdettäessä naapuriveneen miehistö luki myrskyvaroituksia saksalaisilta sääsivustoilta. Kysyimme satamakapteenilta säätilaa, hänen mukaansa oli jotain pientä tuulta ja mahdollisia ukkospuuskia odotettavissa, mutta kuka tietää, ehkä tulee ehkä ei. Sää ei suotta ole ihmisille rakas puheenaihe, se on niin oikullinen. Kapun sääkartat eivät luvanneet muuta kuin sopivat länsituulet.  Todellisuudessa ajoimme moottorilla koko matkan. Ei tuulen häivääkään, ei ukkosia, ei sateita.  Kartat olivat profetoineet ainakin sadekuuroja.

Ei paljon surettanut Borkumista lähteminen. Venesatama oli puolentunnin juna-tai bussimatkan päässä kaupungista. Suihku ja vessa (1kpl) olivat parakissa, jossa tuskin mahtui kääntymään. Veneille tarkoitettua polttoainelaituria ei ollut ollenkaan. Kaupoista puhumattakaan.  Satama oli kuulunut armeijalle, ja paitsi sataman se oli lähtiessään jättänyt jälkeensä kaikki varuskunnan rakennukset. Mustat ikkunat ja ympäriinsä sirotellut pääsykieltotaulut saivat koko alueen tuntumaan kolkolta. Oli vaikea uskoa, että saaren toisessa päässä kukoisti pieni turistiparatiisi.

Dieselin kuljettamiseen yli kilometrin päästä kottikärryillä kuluttikin lähtöpäivästä muutaman tunnin. Se kuljetettiin kottikärryillä 20 litran kanistereissa. Oli kuuma päivä, kerrankin, ja sadan litran työntäminen veneelle sai Kapun hikirauhaset toimimaan. Kanisterit oli vielä keinoteltava veneeseen joka ui syvällä laiturista kahden muun veneen välissä. 

Yö meni mukavasti. Kalastajaveneitä oli väisteltävä, mutta muuten yö oli rauhallinen. Purjeita ei päästy nostamaan, joten ei tarvinnut ajatella edes tuulen mahdollista kääntymistä.

Päivä oli kuuma ja tuuleton. Kapu istui perässä ja piti vahtia. Matka ei loppupäässä edennyt millään. Virta oli niin voimakas, että moottoriparkamme jaksoi vetää meitä eteenpäin vaivaiset kaksi solmua tunnissa.  Siitä tuli ylimääräistä matka-aikaa runsaat neljä tuntia.

  Cuxhavenin veneklubin ravintolassa istui  illalla mies, joka melkein nukkui ruoka-lautasensa eteen. Ei tehnyt mieli tilata kahvia ja calvadosta,

Aurinko nousi aamulla viidenmaissa taas kerran. Öljytorni katselee.