IMG_1153.jpg22.-23.7. 

Les Pieuxin kaupungitalo

 

22.-23.7. Dielette ja lesPieux

Kapu jatkoi ankkuripelin korjaamista heti kun oli saatu köydet kiinni Dieletten laitureihin. Hän hajotti koko koneen osiksi ja löysi vian. Kaksi laakeria oli särkynyt vanhuuttaan. Niitä ei nyt saisi mistään, joten hän kokosi moottorin, eikä jäänyt yhtään osaa jäljelle. Ammattimies.

Dielettessä ei ollut kuin pari taloa ja upouusi satamakonttori, jonka pihalla oli ravintola, jonka kalusteena oli noin viisikymmentä punaista muovipöytää ja muovituolit.  Lähimpään kaupunkiin Les Pieux:iin tarjottiin  ilmainen kyyti neljästi päivässä. Uimarantakin täällä on, mutta siellä ei ollut mitään elämää. Paitsi koiraansa kusettavia kävelijöitä.

Les Pieuxissa oli joku kesän monista juhlaviikoista. Sen kunniaksi kylän keskustaan oli rakennettu kokonainen huvipuisto härveleineen. - Hei, mä tahdon lentämään, huudahti Kapu nähdessään ympyrää kiertävät lentokoneet, jotka lennättivät kirkuvia lapsia. Ei kuitenkaan lennetty. Olisi pitänyt jonottaa.

Oli lämmin, puolipilvinen päivä ja Les Pieuixin pääkadun olivat valloittaneet kirpputoripöydät. Meno oli huimaa. Ostin eurolla /kpl neljä meriaiheilla koristeltua voileipälautasta ja Kapulle pastisvettä varten suunnitellun vesipullon eurolla. Hän on päättänyt olla marseillelainen merenkävijä ja juoda Ricardoa aina ennen ateriaa.

Sunnuntaina ei satamasta päässyt pois. Ilmaiskuljetusautoa ajanut nainen piti sapattivapaan. Sen sijaan sataman viereen pystytettiin pieni tori, jossa grillattiin kanoja ja lampaankäpäliä ja -rintoja. Myytiin kuivaa ja puolikuivaa siideriä (3,50), Normandian punssia, joka oli niin hyvää, että ostimme sitäkin pullon (7,00). Calvadosia farmari oli pitänyt maan alla kymmenen vuotta. Hinta (40,00). Sitä myytiin tavallisessa lasipullossa ilman etikettiä (ei ostettu), mahtavan kokoista kiloleipää (1,00/kg.)  Vihanneskauppiaalla oli vähän kuumuuden nuuduttamia vihanneksia. Kalakauppias tarjosi eläviä hummereita, taskurapuja ja niitä pitkäjalkaisia rapuja, joiden jalat näyttävät menevän koko ajan sijoiltaan ja sardiineja. Ei ostettu niistä mitään. Keksikauppiaalta napattiin keksipussi namilaatikon täytteeksi. Siunatuksi lopuksi ostettiin grillattuja lampaan ribsejä (7,00) koko rinnallinen. Grillaaja oli mahtava ilmestys vatsoineen, rasvaisine käsineen ja leveine veitsineen, jolla hän hakkasi lampaanribsit syömäkelpoisiksi.

Katoimme sunnuntailounaan ulkopöydälle. Kapu maistoi ribseja, eikä pitänyt niistä. – Liian rasvaisia, hän tuomitsi, joi vähän siideriä, joka pullon aukaisun mukana lennätti kolmanneksen sisällöstään Kapun päälle ja penkeille. – Ei kait tästä jää penkkeihin jälkeä? hän huolehti. Siideri oli hyvää. Join kaikki loput. Hik!  

IMG_1162.jpg

lounaspöytämme ruokailun alkaessa....

IMG_1163.jpg

.....ja loppuessa, aitoa siideriä (4,7%) on vielä vähän jäljellä.