20170915_082925.jpg

Kaupunkitaidetta ostoskadulta

14.9.Hanko

 

Oli pakko vielä poiketa johonkin isompaan satamaan. Ruokaa kyllä oli, mutta dieseliä piti olla enemmän, jotta päästäisiin Helsinkiin, vaikka vaan moottorilla ajaen.  Syksyiset merisään ennustukset eivät ole kovin tarkkoja. Luvattiin navakoita tuulia ja sadetta. Sadetta saatiin, mutta tuulen kanssa oli niin ja näin.

Kun vene oli saatu kiinni Hangon satamaan, olimme märkiä.  Tuhtia sadetta oli saatu vain noin kolme tuntia niistä kymmenestä tunnista, joita jurruutimme moottorilla suht tyynessä pitkin saaristoa.  Se riitti liikkuvassa avoveneessä kastelemaan kaiken mihinkä vesi pystyi. Onneksi olin ostanut ne merihousut, takki oli jo ennestään, joten sisäpuoli säilyi aika kuivana. Kapulla samoin. Sateessa seisominen on jotenkin demoralisoivaa, mieliala laskee ja ei huvita.  Kesäisin täpötäydessä satamassa oli yksi vene, jossa pari engelsmannia joi punaviiniä. Tällaisen päivän jälkeen oli pakko palkita itsensä. Menimme sataman ainoaan avoimeen ravintolaan, Origoon. Se oli sikakallis, mutta hyvä.  En tiedä oliko sen peuran ajanut joku autolla kuoliaaksi, mutta älyttömän hyvältä sen haudutettu niska maistui. 16 cl punaviiniä maksoi saman millä Hollannissa sai pullollisen hyvää punaviiniä (11e)

Aamulla riensin kauppaan. Ostin leipää, maitoa, tuoremehua ja sixpackin Sandelsia.  – Me saadaan myydä olutta vasta yhdeksän jälkeen, sanoi kassaneiti, ja sipaisi kaljat tiskin alle.  Leuka siinä muorilta loksahti, kello oli puoli yhdeksän eikä kaupassa ollut siihen aikaan edes tuoretta leipää. Niin, Suomessa kaupat saavat olla auki vuorokauden ympäri, mutta kaikkea mitä niissä myydään ei voi ostaa. Oli ihan unohtunut.

 

leikkipustojen suunnittelijoiden älynväläys merikaupungin malliin.

20170915_080855.jpg