Howthin klubirakennus heijasti järjestön vakavaraisuutta.

 

27.6.Arklow

 

Purjehtiminen ei kuulu irlantilaisen kansanmiehen harrastuksiin. Se on selvästi hyvin toimeentulevan, ylemmän keskiluokan huvi.  Suomessa joka mökin rannassa on jonkinlainen menopeli, mutta Irlannissa purjehdusharrastus on harvinaisuus..Howthin purjehdusklubin päärakennus oli suuri ja näyttävä. Laituripaikaksi meille annettiin tullessamme numero K 4, joka oli suuren sataman äärimmäisessä nurkassa. Klubi ei ollut tarkoitettu matkailijoille, vaan se palveli talon omaa väkeä. 

Howthin kylä oli dublinilaisten viikonlopun pic nic kohde sään suosiessa ja nuorison mellastuspaikka. Junalla pääsi Dubliniin reilussa 30 minuutissa. Hienot aallonmurtajat, raikas merituuli ja kalaravintolat houkuttelivat väkeä.

Vilkutimme Howthille näkemiin. Olimmehan nähneet Atlantin. Nyt voi kääntyä paluumatkalle.

Sen jälkeen, kun olimme kiinnittäneet veneen kiinni tuttuun Arklown satamaan hienon meripäivän jälkeen, Kapu painui salongin sohvalle pitkälleen.

- Koita mun otsaa, mulla on varmasti kuumetta, hän vaikeroi.  Kuumetta oli. Flunssa oli tullut luultavimmin Doolinin kuumista kapakoista tai sen jälkeisestä vesisateessa kämpille kävelemisestä.

Elämme odotuksessa. Huomenna hän voi paremmin ja kykenee taas kumartumaan karttojen ja vuorovesitaulukoiden ylle ilman että nenästä valuva neste pilaa kartat.

Miehistö kumartuu lukemaan ”Sotaa ja Rauhaa”. Hän on selvittänyt kirjan kaksi ensimmäistä nidettä. Kolmas on meneillään. Piti valita kirja, joka ei heti lopu.  Sodassa ja rauhassa on 1600 sivua romantiikkaa ja jännitystä, vaarallisia tilanteita ja dramatiikkaa.  Suomennos on vuodelta 1905.

Suihkuun matkatessani Arklown satamakapteenin poika, noin kaksivitonen leveästi hymyilevä mies tuli vastaani. ”Eikö ole ihanaa olla elossa tällaisena päivänä”, hän huikkasi ohi mennessään. Katsoin taivaalle, jossa sadepilvet juoksivat jonnekin, en tiedä minne, ja pudottelivat pisaroita mennessään. Ei kumminkaan oikein satanut.  Olinko unohtanut jotain elämän varrella, jonka tuo nuori mies vielä muisti? Päätin aloittaa aamut vakuuttamalla itselleni, että on ihanaa olla elossa, vaikka ulkona sataisi jo kolmatta viikkoa, eikä tuulta kuuluisi eikä näkyisi ja kapteeni murisisi viiksiensä lomasta jotain josta ei saisis millään selvää.

Bongaatko NJK:n?