k%C3%B6pis1.jpg

me ja noin 1000 turistia pällistelimme tätä tyttöpahaa. Turistibussien virta on katkeamaton. 

29.8.

 

Lauantai

 

Kööpenhamina

 

”Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, mieltä kiehtova ja syntinen”, lauloi Juha Watt Vainio joskus seitsemänkymmentäluvulla. Juu, kyllä muistetaan, kuinka Köpenhaminaa pidettiin pornon pääkaupunkina joskus kuusikymmentäluvulla. Nyt on pornot painuneet nettiin, eikä nopeasti tutkien Köpiksestä löydy synnin häivää.

Olemme Langelinien satamassa aivan vanhan linnoituksen kupeessa. Nyt ymmärrän kuinka mukavaa on kun on koti suurkaupungin keskustassa. Pienen kävelymatkan päässä ovat herkulliset pullakaupat, museot ja kapakat ja pieni merenneito istuu tuossa melkein portaalla.

Kun vene oli saatu kiinni kolmesta kohdasta riensimme heti Nyhaveniin smörrebrödejä syömään. Ihmisiä oli paljon, palvelu hidasta.

”Jos yrittäisi tulla tänne kännäämään, niin se ei kyllä onnistuisi,”sanoi Kapu, kun olimme odottaneet olutlasillista noin puoli tuntia. Kännäämistä tosin tapahtui. Kanavan reunalla istui porukkaa joka nautti omia viinaksiaan ja ruokiaan. Smörrebröditkin jäivät meiltä vielä syömättä. Emme jaksaneet odottaa ruokalistaa.

” Ollaan täällä niin kauan että jonain päivänä joku tarjoilija meille tarjoilee”, sanoi Kapu” Ei lähdetä kiusallakaan pois.”Ja niin päätimme olla täällä monta päivää. Tai ainakin niin monta, että joku tarjoilee meille smörrebrödin Nyhavenissa.

Kävelimme takaisin veneelle, jossa meitä odotti omat kaljatölkit kiltisti siellä, jonne ne oli pantu. Kapu avasi vielä valkoviinipullonkin Tanskan pääkaupunkiin saapumisemme kunniaksi. Tarjoilu oli supernopeaa ja suolapähkinöitäkin sai pyytämättä.

Nähtävyydet odottavat vuoroaan, mutta ihailimme ulkoapäin Köpiksen hienoa oopperataloa. Talon oli kaupungille lahjoittanut konttikuningas Maersk Möller. Ehkä kaupunki antoi hänelle jotain verohelpotuksia vastalahjaksi, mene tiedä. Kaverilla on konttilaivasto ja noin miljoona konttia maailman merillä.

Talon on piirtänyt maailmankuulu tanskalainen arkkitehti Henning Larsen ja se on tietysti ristitty Margareta II:ksi.

Minusta talo on hullunkurinen hattupäinen pallopää. Ei silti, Hesan oopperatalo näyttää Mannerheimintiellepäin jättimäiseltä vessalta valkoisine kaakeleineen. Kyllä talon piirtäminen on vaikeaa.

k%C3%B6pis2.jpg

Kkööpenhaminan oopperatalolla on hattu päässä.

 

                                                                ************

 

          Seisoin aamukahdeksalta pienessä kaakeloimattomassa suihkuhuoneessa. Ei edes tuolia johon voisi laittaa laukkunsa ja vaatteensa. Seinässä luki tietysti tanskaksi: ” Laita kortti lukijaan nopeasti ennen suihkua”. Ellei korttia ole mukana, ei ole suihkuvettäkään. Kävin hakemassa kortin. Näytin sitä lukijalle ja avasin suihkuhanan. Sieltä tuli vain kylmää vettä.

 

                Jokaisella palvelusatamalla on omat koreografiansa. Monet purjehdusseurat ovat hankkineet maksuautomaatin joka ottaa rahat ja antaa vastalahjaksi koodin numerolukkoihin ja vuokraavat tyhjiä venepaikkoja vieraspaikoiksi. Satamakapteeni käy illalla katsomassa onko maksulaput ilmaantuneet veneisiin. Ennen edes rahastus tehtiin käsityönä. Satamakonttorissa oli joku jolta voi kysellä tyhmiä. Mutta nyt saa vieras hoitaa itse myös maksupuolen. Palvelusatamista saa kuitenkin tiettyjä palveluja, kuten

 

  1. Voi käydä vessassa, mikäli muistaa yöpymismaksun maksamisen yhteydessä saadun nelinumeroisen luvun tai on ottanut mukaan kortin, joka avaa oven. Jos muistaa huonosti numeroita tai on kiireessä jättänyt kortin veneeseen, voi tulla hätä käteen vessan oven edessä. Jossain vessat pannaan lukkoon kello 24-07 väliseksi ajaksi. Silloin on laskettava laiturille.

     

  2. Voi käydä suihkussa. On vain muistettava ottaa mukaan tunnusnumero, maksukortti ja kolikoita kolikkoautomaattiin, näitä kaikkia voi tarvita. Toivottavasti suihkut eivät ole kaikki varattuja. Luksussuihkussa saa oven perässään lukkoon, normisuihkussa intiimisuojan antaa suihkuverho. Toisaalta luksussuihkussa ei saa vaatteita takaisin päälleen, komero on niin täynnä höyryä, ettei iho kuivu, mutta normisuihkussa on joskus niin vähän penkkitilaa, että pylly ei mahdu penkille, jos siinä on jo kassi.

     

  3. Maasähköä. Ellei sitä makseta jo ilmoittautumisen yhteydessä, siitä maksetaan erikseen maksukortilla. Välttämätöntä veneilijöille, joiden akkujen sähkö ei riitä juuri mihinkään. Kapu rientää aina satamaan saavuttaessa ensiksi sinisen sähköjohdon kanssa sähkötolpalle. Ensin on tietysti maksettava satamamaksu ja siihen sähköstä lisämaksu.

     

  4. Käyttää pesukonetta. On muistettava varata aika satamakonttorista, tai pesutuvassa olevalta listalta. Pesutorni maksetaan joko satamakonttoriin tai se toimii kolikoillla. On hankala tietää kuinka kauan lysti kestää. Parhaimmillaan siihen voi mennä neljä tuntia. Kun meriveden liottamat vaattet saa kuorituksi yltään, olisi ne pestävä. Jos ne kuivuvat itsestään, on tuloksena peltipukineet. Pesutupaan mennessäni toivon, että varauslista ei olisi täysi.

     

  5. Saa juomavettä. Noin kymmenen metrin välein laitureissa on vesiletku josta voi valuttaa vettä veneen tankkiin tai kahvipannuun. Letku onvain noin sormenpaksuinen. En osaa panna sitä takaisin sievälle kiepille josta sen otin. Se niskottelee ja mene sekaisin. En ymmärrä sen sielunelämää.

 

  1. Voi tyhjentää septitankin, joka on merellä ollessa pissitty täyteen. Musta, rouhea putki työnnetään veneeseen tehtyyn aukkoon kiinni, ja napin painalluksella se alkaa imeä kumeasti kurnuttaen likavedet jonnekin laiturin alle sijoitettuun lokatankkiin. Se ei toimi läheskään aina. Kun se toimii ja pidän letkusta kiinni, ajattelen mitä käteni sisällä putkea pitkin valuu.

     

  2. Voi grillata sataman tarjoamalla grillillä. Sitä emme koskaan tee. Grilliruoka on täynnä karsinogeenejä. Sitäpaitsi se pilaisi nautinnon, jonka saan poikani mökillä minulle tarjoamasta grilliruuasta. Kapu sanoo ettei osaa grillata. ” Mä osaan vaan paistaa kalaa”.

 

              Lemmikkieläimiä hyppii miltei joka veneestä. Pieniä koiria on joka satamassa ainakin parikymmentä. Aamuisin niitä tulee emäntiensä kainalossa ulos. Pissatettaviksi, kuten emäntänsäkin. Olen nähnyt vain yhden laivakissan. Jotkut supersatamat ovat tehneet niille oman leikkipaikan. Ja lapsille myös.

 

             Kaipaan välillä mukavuuksia. Omaa yksityistä kylpyhuonetta, Kylppärin mattoa, peilipöytää, meikkilaatikkoa, vaatekaappia, organisoituja hyllyjä, korulipasta, kokovartalopeiliä, silitettyjä puseroita.

 

           Niiden sijaan olen saanut kattoikkunallisen makuuhuoneen josta voi katsella tähtiä, kodin keskellä Kööpenhaminaa, meditatiivisen aaltojen äänen veneen laitoja vasten, ja haasteita, jotka pitävät aistit valppaina, ja voin katsella Kapua, joka on onnellinen ihminen. Onni tarttuu.

           Ei se ole niin huono diili.

 

 

                                                                *********************

 

Taas on pakko korjata omia virheitään. Tarkkaavainen lukija huomautti,että Luisianan taidemuseo ei ole Hornebeckissä vaan Humlebaekissä. Se oli noin neljäs kerta kun kirjoitan paikannimet väärin. Kiitän tarkkaavaista lukijaa.

 

Olen innoissani saamastani palautteesta.