Rendsburg%2C%20Kiel%20001.jpg

Kieliin muiden mukana...

 

9.9.

 

Keskiviikko

 

 

Rendsburg

 

 

Aurinko paistoi aamulla niin pahoille kuin hyville. Tarkeni ilman villapaitaa. En pudonnut paatista. Moottori toimi. Pääsimme kanavaan ilman odottamista, itse asiassa valkoinen valo paloi ja jouduimme puristamaan kaasua ehtiäksemme kahdeksan purjeveneen ja kolmen konttilaivan kanssa samaan sulutukseen.

 

Olen ollut viimeksi Kielin kanavassa isäni kanssa. Vuosi oli muistaakseni 1958. Niistä ajoista eivät kanavan rannat ole juuri muuttuneet. Samaa pusikkoa kuin silloinkin. Ihme etteivät puskat ole yli viidessäkymmenessä vuodessa edes kasvaneet. Laivan nimi oli silloin Ariel, nyt se on Blue Swan. Isän kanssa matkustimme Roueniin, nyt matkaan Cuxhaveniin. Isä on nyt kuollut, minä vielä elossa. Maailma muuttuu, mutta Kielin kanavan rannat tuntuvat jymähtäneen paikoilleen. Ehkä korkeita autobahnoja kannattavia siltoja ei silloin ollut, ja ehkä tämä Rendsburg oli pieni kylä, kuka tietää. Voi kuitenkin olla niin, että matkustuskärpäseni puri jo silloin, enkä ole siitä vieläkään toipunut.

 

Sain kiitosta Kapulta rantautumismanöövereistä. Ehkä pääsen vielä luokaltani ja joudun jatkokoulutukseen.

 

                                                                 **************

Rendsburg%2C%20Kiel%20009.jpg

Kapu makasi kannella lakki silmillä, ja minä olin ruorissa. Valkoinen Oceanina Princess hiipi hiljaa kanavaa pitkin kuin valkoinen aave. Kivitalon kokoiisen laivan parvekkeilla oli ihmisiä katselemassa maisemaa. Heilutin heille ja vastaan tuli satoja iloisia vilkutuksia ja  kuutoja. Kapu heräsi.  Näytimme laivasta katsottuina kait kelluvalta tulitikkulaatikolta.