Alankomaiden sotalaivaston valkoinen vaara

9.8. Den Helder

Matkalle lähtöaika suunnitellaan tarkasti.  Kapu tutkii tietokoneensa sääennustuksia ja tuulikäyriä, laskee vuorovesien kääntöpisteitä, vetelee viivoja paperikarttoihinsa, ja selaa Reedsin Nautical Almanacaa vuodelta 2016. Tuosta perheraamatun kokoisesta tietopaketista löytyvät satamien lähestymistiedot, syvyydet ja vuorovesien mutkat. Almanakka on sormeiltu koirankorville ja sen selkä on korjattu ilmastointiteipillä. Kun kaikki tiedot ovat koossa kapteeni ilmoittaa lähtöajan. IJmuidenista lähdettiin  kello 12.30, mikä sopi hyvin. Silloin koko yön ja aamupäivän raivonneet tuulet ja sateet taukosivat, ja aurinko pyrki esiin.

Luulin Den Helderin olevan joku rosoinen pikku kalastajakaupunki, mutta oli väärässä. Satama oli kuin moderni taideteos. Se oli rakennettu luultavimmin 2010 luvulla nykyiseen uudenaikaiseen kuosiinsa. Hollannin puolustusbudjetti oli kaiketi varannut rahaa sataman uusimiseen. Den Helder on Alankomaiden laivaston tukikohta ja Kuninkaallisen laivastoakatemian kotikaupunki. 

Sen laituriehin oli kiinnitetty, ehkä vain osa, Alankomaiden sotalaivastoa, kymmenen eri kokoista sotalaivaa ja lukuisia toimintoihin muuten kuuluvia aluksia. Valtava ultramoderni pelastusalus köllötti aivan vierassataman kyljessä.  Alankomaiden vesillä on paljon öljynporaustorneja, joita varten tarvitaan vaikeiden palojen sammutuksessa tarvittavaa kalustoa.Tuo noin 50 metrinen hökötys oli siis uiva paloauto, joka ottaa kyytiin noin puolituhatta pelastettavaa.

Emme ehtineet tutustua kaupunkiin. Tuli pimeä ja ihmiset olivat kadonneet. Kaupunkiin olisi pitänyt kävellä koko valtavan sataman ympäri.

Uniaika oli rajoitettu, vetelehtimiseen ei ollut aikaa. Kapteeni määräsi aamun lähtöajaksi kello 7.00. Silloin merivirrat veisivät veneen harjallaan huippuajassa kohti Harlingenia.

 

Kuvaan mahtui vain yksi nurkka pelastuslaivasta. Siinä oli varmasti kaikki nykymerenkulun hienoudet.