rahaa.jpg

Loput rahat.  Hankittava Tanskan kruunuja. 

26.8.

Keskiviikko

Helsingör


          ” Nyt on pian matkusteltu kaksi kuukautta. Mitä sanoo budjetti? Rouva kasöörska!” Kapu katsoi rilliensä ylitse vaativasti. Pankin saldoa ei oltu katsottu aikakausiin. Yleensä ei katsottu ollenkaan, ennenkuin pankkikortti sanoi irti yhteistyösuhteen. Emme ole tuloja ja menoja seuraava matkaseurue. Loppukuu kertoo onko pämppääminen ollut kohtuullista vaiko ei. Menot maksetaan tilitltä, jonne pankki lähettää joka kuukausi muutaman  tonnin.


       ” Hyvin menee, budjetin rajoissa ollaan,” rauhoitin Kapua.


       ” Mä luin netistä muiden kokemuksia ja nekin oli pärjänny parilla tonnilla, mutta tiedot taisi olla aika vanhoja”, hän sanoi, ” Tarviiko laajentaa meno-olettamaa?”


       ” Ei ainakaan vielä. Me syödään tosin aika paljon ulkona, eikä olla jonotettu  puhvettipöydissä. Enempi on selailtu ”A la Carte” ruokalistaa.  Varsinkin nimppari-illallinen oli hintava. Mut kyllä mun piti saada kuoharilasillinen nimpparin kunniaksi. Tässä kuussa isoimmat menot olivat uudet kartat, jotka tarvittiin, että Tanska löytyisi. Norjan kartat tuli kai ostetuksi turhaan, mutta voithan ne myydä netissä. Tai mistä sen tietää, vaikka sinne vielä mentäisiin,” sanoin.


        Tosiasiassa emme ehdi puhvettipöytiin. Ellei lähtö ole tiedossa, on aamu varsinaista velttoilua. Aamiainen syödään vasta joskus kymmenen korvissa, ei silloin viitsi syödä ennen kolmea. Jos syötäisiin ”kotona” joka päivä, ei rahaa saisi kulumaan millään. Kaksi kaasupolttimoa rajoittaa hellalla olevien patojen ja kattiloiden määrää ja ruokalajit ovat viilaantuneet vähäistä valmistamista vaativiksi. Hyvin on kalorit kuitenkin saatu nousemaan. Illalla juodaan teetä, jos on saatu vesijohtovettä jostain. Veneen omista tankeistä tuleva vesi ei ole otollista teevettä. Voidaan olla kyllä kaupungillakin illalla ja silloin jää teet juomatta.


       ” Satamamaksuihin menee noin viisisataa kuussa. Sama kuin Hesan kämpästä. Mutta nyt kämpän koko on kutistunut kahdeksaantoista neliöön. Aika kova neliövuokra. Diili on muutenkin huono. Vessat on helkkarin kuusessa ja suihkut saa jakaa koko sataman naisten ja miesten kanssa.” Kapua nauratti. Kuinka olimmekaan romahduttaneet elintasoamme ja ihan vapaaehtoisesti.  ”Satamamaksut oli Göteborgissa tosi isot, lähes sata euroa kolmelta yöltä. Tuli tosin vuosisadan kemut kaupan päälle,” Kapu muisteli kaupungin taiteiden yötä, joka  oli osunut vierailuumme. Satama oli noin kolmensadan metrin matkalta täynnä baaripöytiä, ja tanssilavoja. Varmaan tuhat henkeä tanssi. Jäätelöä jaettiin ilmaiseksi. ”Normaali velotus on noin kaksi-kolmekymppiä per yö. Halmstadissa se oli kakskymppiä,” Kapu luki lokikirjasta.


      ” Mutta polttoainekulut on tosi pienet. Ollaan purjehdittu pääasiassa. Hyvä tuuri tuulien suhteen. Kanavat piti tietysti ajaa koneella. Pidä sormet ristissä, että vaihdelaatikko kestää. Oon joutunut lisäämään öljyä, mutta muuta vikaa ei tunnu löytyvän.”


        ”Ei me olla juuri muuta törsäilty. Kaupungilla tulee ostetuksi kahvi ja paakelsi tai olutlasi. Siinä se melkein on. Budjettia voidaan kyllä rustata ylöspäin. Ravintoloihin saa hyvin sullottua rahaa,  voidaan täydentää kirjastoa ja ainahan veneeseen tarvitaan jotain uusia hilavitkuttimia. Onneksi ollaan pysytty terveinä. Ilmoitan jos lisää rahaa tarvitaan.” Kirjauduin ulos nettipankista ja aloitimme teen keiton.     

                                                                       ********************


varberg.jpg