Yksi puuttuu.Ehtikö jo pastissille?

7.8. Dunkirk

Olin juuri kuivaamassa tiskejä, kun joku koputti kanteemme. Koputuksiin suhtautuu jännittyneen odottavasti. Se on kuin postinkantaja, joka voi tuoda kiinnostavia uutisia, kirjeteitä tai pakettikortteja. Sydänalassa hypähtää odottavasti. Kapun kuuluu pistää päänsä ulos salongista ja katsoa kuka siellä on.

- Saammeko astua alukseemme? kysyi kohtelias ranskalainen tullimies, mutta ääni oli niin tiukka, että hän ei hyväksyisi kielto. Laiturilla seisoi neljä hänen kolleegaansa Kaikki aseistettuja ja pukeutuneita paksuihin, villauniformuihin, vöineen, epoletteineen ja fleechetakkeineen.  Oli kuuma iltapäivä. Heillä näytti olevan kuuma, mutta kukaan ei ollut avannut kaulustaan.

- Tämä on rutiinitarkastus, päällikkö rauhoitti meitä. Olinkin jo pelästynyt, että jossain matkamme vaiheessa, joku olisi pakannut veneeseen säkillisen marihuanaa, kokaiinia tai crackiä. Olimmehan olleet varsin vapaamielisiä veneen oven sulkemisen suhteen kaupunkireissujemme aikana. Kun vierasvenesatamien ovet ovat koodikorttien takana, turvallisuus tuntuu varmalta. Ei tule ajatelleeksi, että kuka tahansa pääsee satamaan, jos tulee mereltä pikku paatilla. Eihän kymmenen kilon säkki kokaiinia paina kuin saman kuin sokerisäkkikään. Veneen peräpää on muutenkin täynnä tavaraaa. Ei siellä ylimääräinen paketti herättäisi meistä kummankaan huomiota.

 Sitten alkoivat paperisulkeiset. Kohtelias, hyvin parturoitu ja kammattu noin nelikymppinen tullimies selvitti perinpohjaisesti veneen alkuperän ja nykyisen statuksen, passimme numerot kirjattiin ylös, selvitettiin mistä olimme tulossa ja minne menossa ja kysyttiin tietysti, onko meillä tullattavaa.

- No baarikaappi on täynnä juomattomia juomia, mutta pullot ovat kaikki puolillaan, Kapua ehätti selittämään.

Alas salonkiin he eivät laskeutuneet, mutta kirjoittivat tarkastuksesta raportin, josta saimme kopion. Kohteliaasti hyvästeltyään he poistuivat. Tarkastukseen kului noin kaksikymmentä minuuttia viideltä mieheltä (yksi teki työtä, neljä katseli) Tosiasiallista työaikaa siis (5x20 min).

Laiturin päähän ankkuroitunut kaverimme Jani kertoi, että tullimiehet kävivät hänenkin paatissaan ja tutkivat kaikki sisätilatkin perusteellisesti, vanhaan venäläismalliin.

 Boulogne - sur-merin satamassa oli kaksi suomalaisalusta, ja ne tutkittiin. Muihin sataman veneisiin ei kiinnitetty mitään huomiota. Kysyimmekin itseltämme: Mikä meissä suomalaisissa on herättänyt Ranskan tullimiesten erityshuomion? Olemme toki harvinaisia vieraita Normandian vierassatamissa.  Onko geopoliittinen asemamme venäjän naapurin syyllinen? Onko Isis perustanut Suomeen agressiivisen solun? Oliko naapurimaistemme tulossa joku mehukas huumelähetys?  Oliko Interpol etsintäkuulluttanut jonkun suomalaisen herrasmiesvarkaan tai tavallisen murhamiehen? Vai oliko kysymyksessä vain rutiinitarkastus, niin kuin hyvin ajeltu tullivirkamies väitti.

Viimeaikaisten tapahtumien valossa, on selvää, että Ranska on huolestunut turvallisuudestaan.  Wifi yhteyttäkään ei saa tunnustamatta ensin henkilötietojaan, jotka rekisteröidään kirjautumisen yhteydessä

Viattomuuden aika on ohitse, mutta sen haluaisi unohtaa kauniina loppukesän päivänä, jolloin aurinko paistoi, ja leppeä tuuli työnsi veneen tänne Dunkirkin satamaan. Kapun oikea polvi paloi, nenän lisäksi.   

 

Hyvästi Boulogne - sur - mer, Tervetuloa Dunkirk