M%C3%B6lle1.jpg

Kello on puoli neljä.

24.8.

Maanantai

 

Mölle Kullenissa

 

      Tulimme seitsemää solmua, eli veneemme lähes huippunopeutta, ihmisten kielellä noin 13 kilometriä tunnissa, eli polkupyörän vauhtia kohti Helsingööriä. Oli upea sää. Purjeet vetivät, raudanharmaa vesi keinui pienille vaahtopäille, pilviharso peitti taivaan, aurinko ei porottanut ihosyöpäriskiä, navakka myötätuuli heilutti venettä, mutta meno oli merenkulkijan unelmaa. Kullenin niemen takaa piti käännyttämän kohti Helsingööriä. Matkaa arvioitiin riittävän enää vain kolmeksi tunniksi. Käännöksen jälkeen olisi kuitenkin edessä vastatuuli.

 

      Oli Kapun vuoro olla ruorissa, kun kääntöpiste tuli. Olin ansaitulla lepotauolla salongissa lukemassa kännykkäviestejä, joita ei ollut liikaa. Silloin Kapu tömisti jalkojaan kannella.

 

       ” Tuu tänne nyt heti! Haluun vetää keulapurjeen sisään.”

 

      Sain vaivoin vikuroivasta ruorista kiinni, kun Juutinrauman Öresund päätti näyttää mistä pesee. Aallot löivät keulasta veneen yli, ellei keulasta niin toiselta tai toiselta puolelta. Oli pakko panna silmät kiinni, ihan kuin sukeltaessa. Olimme kolmessa minuutissa märkiä kaikkialta. Aina veneen niiatessa tuli vettä sisään. Uusi Mustion takkini sai kasteensa. Kapu ährämöi keulapurjeen sisään ja otti ruorin. Menin takaisin salonkiin, nyt kuoriutumaan märistä vaatteistani. Olin juuri päässyt nakuvaiheeseen, kun hän taas huusi:

 

      ” Tuu tänne nyt heti! Haluun laskea ison purjeen.”

 

      ” Mä en voi, mulla ei oo housuja, en haluu tulla peppu paljaana! Mikset äsken sanonut kun mä olin siellä!”

 

      ” No paa sit housut jalkaan, mutta äkkiä!”

 

       Veneessä eläminen on ihmeellistä. Ensin ei tapahdu mitään, köllötellään ja väännellään vähän ruoria. Sitten yks´kaks on kiire kuin palokunnalla. Syöksyin ensimmäisiin vastaantuleviin kuiviin housuihin. Kannella vettä tuli joka puolelta, mutta se ei ollut kylmää.

 

       ”Paa itses kiinni lankaan! Mä en haluu katsella, kun sä huuhtoudut veden mukana Juutinraumaan,” muistutin mastolle kyyryssä pyrkivää Kapua. Onneksi purjeen kokoavat ”Lazy Jackit” oli asennettu, mutten purje olisi lepattanut ja paukkunut mielipuolen jättiläisen nenäliinana.

 

     ”Nyt mennään tonne sataman suojaan,” hän sanoi, päästyään takaisin sitloodaan.

 

      Se olikin hyvä idea. Tiukka vastatuuli ei näyttänyt laantuvan. Täydellä vauhdilla koneella ajettaessa pysyimme lähinnä paikallamme.

 

     Kartan mukaan olimme saapuneet Möleen, jossa oli pieni vierassatama aallonmurtajan takana. Vapaa venepaikka löytyi aivan kapakan edestä. Rantabulevardi oli noin 200 metriä pitkä ja siihen mahtui neljä kapakkaa. Ne kaikki menivät kiinni kello neljä. Noudattivat näköjään virka-aikoja. Alkoi sataa.

 

                                                                ***********************

M%C3%B6lle.jpg

Vessaan pääsee astelemalla kuuluisaa bulevardia.