20180808_173603.jpg

Tämä on kolmen veljeksen 1600 luvulla rakentama talokompleksi. tai sitten ei ole. Siitä ei olla varmoja. 

 

8.8. Riika

 

Helle tappaa aloitteellisuuden. Meillä on hieno vanha hansakaupunki käden ja jalan ulottuvilla, mutta kuumuus panee pitkälleen läähättämään eikä jaksa lähteä tutkimaan kaupunkia niin kuin pitäisi.  Joku tolkku sitä turismillakin täytyy olla. Ei kai ole tarkoitus, että piinaamme itseämme tulikuumalla kaupungilla, tulemme pahalle tuulelle ja kiusaamme toisiamme.

Kello kahdelta iltapäivällä lähdimme kuitenkin.  Tavoitteena oli Latvian kansallis- ja navigointimuseo.  Google johti meidät väärään museoon. Piti kävellä vielä varttitunti, helvetin kuumuudessa, että pääsimme oikean museon oven eteen. Museo oli yksi tylsimmistä, joissa olemme käyneet. Edes kapun kaiken nielevä kiinnostus laivoihin ja purjehtimiseen, ei syttynyt hänen katsellessaan laivojen pienoismalleja ja niitä muutamaa lankkua, jotka oli kaivettu ylös jostain viikinkiaikojen ruuhesta. Onneksi museossa pörräsivät tuulettimet, jotka pitivät vanhan tiilipalatsin suhteellisen viileänä.  En suosittelisi tätä museota, aika menee hukkaan.

Kulman takana oli ravintola, johon pakenimme juomaan talon limonadia, eli sitruunamehua jäillä ja sitruunaviipaleilla.   Takaisintulomatkalla vanhan kaupungin nupukivet tuntuivat entistä hankalammilta jalan alla.  Onnistuimme tuhlaamaan kaupunkikierrokseen noin neljä tuntia.

Poissa ollessamme laiturille oli ilmestynyt kolmisenkymmentä myyntikojua, jossa myytiin pukukoruja ja designvaatteita. Markkinoilla oli oma ruokakojunsa, jossa tarjoiltiin mm. paellaa ja viiniä. Vaatteet eivät olleet halpoja, mutta ne oli tehty villasta, pellavasta ja puuvillasta. Markkinat enteilivät muotisesogin loppumista – luulisin. Muuten kelpo markkinat teki sietämättömäksi jumputtava hissimusa, jota jouduimme kuuntelemaan koko illan.

 

Lopuksi Riikan perustamiseen liittyvä legenda.  Iso Christopher oli vahva mies, joka asui mökissään Daugava joen oikella vasemmalla puolella. Hän oli hyvä uimari ja vei ihmisiä selässään virran toiselle puolelle. Eräänä yönä hän heräsi siihen että lapsi itki joen toisella puolella. Hän hyppäsi virtaan ja ui hakemaan lapesen. Uidessaan takaisin lapsi selässään hän huomasi noin keskellä virtaa, että lapsi alkoi painaa tuhottomasti ja hänen voimansa vaivoin kantoivat hänet perille. Lopen uupuneena hän nukahti lapsen kanssa mökkiinsä. Aamulla lapsi oli kadonnut ja tilalla oli arkullinen kultarahoja. Kun Christopher aikanaan kuoli, Riian ensimmäinen talo rakennettiin hänen talonsa paikalle niillä kultarahoilla. 

  Riian kansallispyhimystä esittävä puuvveistos vuodelta 1638

20180808_150751.jpg