IMG_1901.jpg

Päiväkävelyllä tutustuin Arklown rannikkopuolustuksen aseistukseen

 

10.6. Arklow

 

Olen kesäleski tämän viikonlopun.

Heräsin kello 10.30

Hellasta oli kaasupullo tyhjentynyt. En osannut vaihtaa uutta pulloa tilalle. Seuraus – en saa kahvia, enkä mitään muutakaan, mitä on keitettävä.

Join lasin tuoremehua ja söin banaanin

 Sataman vieressä oli hyper/super/mega/ostoskeskus, jossa oli noin viisi kahvilaa. Itse pittoreskiin kaupunkiin päästäkseen olisi ylitettävä Irlannin kolmanneksi pisimmän kivisillan yhdeksäntoista pylvästä. En jaksanut. Lähdin aamukahville ostoskeskukseen, Starbuckille.  Sain lämpimän croisantin ja valtavan kupillisen kahvia.

 Jatkoin virkistyneenä matkaa jalkapallokentän kokoisiin vaate-, yms myymälöihin hypistelemään tavaroita. Ostan collegehousut lasten osastolta (ikäryhmä 13-14) 9.90 e. Ne ovat lämpimät. Veneessä usein palelee, varsinkin aamuisin. Jalkojeni ja hyisen meren välillä on vain vähän lasikuitua.

Puoli kaksi treffit pääkadulla kampaajan kanssa.  Pitkä, solakka, mustiin pukeutunut, persikkaihoinen nuori nainen, jonka vaalea pitkä tukka kihartuu noin vyötärölle, puhuu englantia, mutta ymmärrän häntä vain kysymällä ”say it again, please”. Ääntämyksemme on erilainen. Kampaamon pesutuoli alkoi kiemurrella selkäni takana. Se hieroi minusta jännitteet pois, samalla kun kampaaja hieroi päänahkaani. Hän halusi taltuttaa villit luonnonkiharani ja föönasi tukkaa kieli keskellä suuta karva karvalta niin että tukka varmasti suoristui.  Kehuin kumminkin, että nyt lähti kymmenen vuotta pois iästä. Malli oli noin 1960 lukulaisen lukiolaisen. Naaman ja tukan välillä oli vähän ristiriitaa.  " 70 euroa olkaa hyvä".

Ehdin vielä tehdä kävelyretken ja kuunnella rentouttavia nousuveden aaltoja jotka pärskivät aallonmurtajaan. Samalla tarkkailin rannikkopuolustuksen järjestelyjä.  Retken lopuksi menin sillan vieressä olevaan River Cafe – ravintolaan, joka ilmoitti olevansa aina auki.  Meitä oli kolme asiakasta. Kaksi myöhemmässä keski-iässä olevaa naista näkyi pyörittävän putiikkia.  Lista on lyhyt. Otan vihannesmunakkaan ja mineraalivettä, kello on vasta neljä, eikä vähän elämää nähneellä listalla olisi ollutkaan olutta, viinistä puhumattakaan. Munakas on ihan hyvä, mutta ranskalaiset, joita tuli paljon, maistuivat kumilta, vaikka panin suolaa päälle. Ei edes ketsuppi auttanut. Viimein yritin vielä etikkaa, mutta maku muuttui vaan kummallisemmaksi. Salaatti oli pudisteltu suoraan pussista, enkä saanut sitä alas. Tarjoilija/kokki oli käyttänyt mustaa esiliinaansa jo koko alkuviikon, mutta jos on kiireitä, niin on kiireitä. Hän hymyili ystävällisesti hampaat vinossa, kun jätin maksaessani kolikot pöydälle. Yksinäinen ateriani maksoi 13,50e.

Kävelin takaisin veneelle. Satamakapteenin söpö poika tuli voivottelemaan, kun on niin kamalan huonot ilmat ja kysyi kuten eilenkin josko olemmeko täällä viikonlopun. Ja minä vastasin, että kyllä, kun ei ole kapteenia. Hän on dekoroitavana Helsingissä.

Sen jälkeen menin salin sohvalle pitkälleni ja asetin rusinapussin mahani päälle ja rupesin kahlaamaan ”sota ja rauha”-teosta, jonka olin ladannut elektroniseen kirjaani. Teki kamalasti mieli kahvia. Olenkohan addikti? Himo pakotti liikkeelle. Ostoskeskus oli suljettu seitsemältä. En viitsinyt talsia kaupunkiin asti kahvikupille. Himo oli siis vielä hallittavissa.

   IMG_1909.jpg

Nousuvettä tulollaan