IMG_2705.jpg

Ainoa kuva kaupungista, ennenkuin alkoi sataa...

17.8. Cuxhaven

 

Lähdin laajentamaan maailmankuvaani Cuxhavenin keskustaan. Karttaani oli präntätty kadunnimet niin pienellä, että jouduin valmistautumaan retkeen suurennuslasin avulla. Ikääntyminen ei tunne armoa. On taas mentävä optikolle. 

En löytänyt taidemuseota ja kirjastossakin kävin vain ovella, mutta löysin rihkamapuodin, jossa oli huippulaaja kamavalikoima ja hypistelin tavaroita noin tunnin.  Koska olin yksin retkellä, ei tarvinnut huolehtia matkakumppanin mahdollisesta ikävystymisestä. Krääsäkaupoista voi löytää vaikka mitä. Kassalle asti ehtivät

- uudet suihkusandaalit (vaalean punaiset 4,99),

- laatikollinen kertakäyttöhanskoja (2,99),

- henkareita (4,99) raskaat meritakit ovat hajottaneet entiset.

- jättivahva kynsileikkuri (2,39) Kapun kynnet ovat teräksestä,

- pesukinnas, jossa hain kuva (1,99)

- hammaslankaa (1,49) entinen on niin huonoa, että katkeaa, ennen kuin hoitaa hommansa,

-kosteuspyyhkeitä (0,75),

- magnesiumtabletteja 40 kpl (4,45).

Kiinnitin huomiota hintojen muodostukseen.  Useimpien ostosteni hinta päättyi penniä alle täyden euron.  Olen useamman kerran ojentanut käteni ja kassaneiti painaa siihen pennin. Raha se on pennikin, vaikkei kotona kelpaakaan. Saksalainen on tarkan euron ihminen.  

Pakenin sadetta kahvilaan (kahvi ja juustosämpylä 3,20), mutta sade ei lakannut. Kahvilan eteen pysähtyi leikkijuna, joka oikeasti kulkee pyörillä, mutta siinä on pieni veturi ja vaunuja. Se oli iloisesti maalattu punaiseksi ja siniseksi. Sisällä oli kuitenkin aikuisia, vanhuksiakin. Menin junaan (6 euroa). Pääsisin sen kyydissä kuivana satamaan, kertoi junailija. Junassa pyöri saksankielinen turisteille tarkoitettu kaupunkiseloste. Ymmärsin siitä muutaman sanan. Juna kierteli ympäri kaupunkia ja se vei vanhaan satamaan, jossa selvisi, että Amerikkoihin on lähdetty täältäkin. Vanhoista kalastusmakasiineista oli tehty boutiqueita, kalakauppoja ja kalaravintoloita. Oli myös museo, joka keskittyi laivahylkyihin.  

Ajattelin viime yönä pimeässä ollessani vahdissa, että kiertämällemme reitille on uponnut tuhansia laivoja aikojen saatossa. Nyt niiden uppoamispaikka on pieni luteen muotoinen soikio kartalla, ja niiden mukana hukkuneet ovat saaneet joka rannikkokaupunkiin muistomerkkinsä.  Nyt hylytkin oli huomioitu Cuxhavenin toimesta ja olivat saaneet oman museonsa. Hyvä.

 

IMG_2702.jpg

Kotikatu, jonka hylkäämme huomenna kello 8.00