Motala%20022.jpg

Satamaan on rakennettu ravintolakylä, mutta vanhaa kirkkoa ei ole toistaiseksi purettu.

29.7.torstai


Motala


       On jämähdetty Motalaan. Yöllä satoi, aamulla satoi, päivällä satoi, illalla satoi. Tylsä ilma tylsässä kaupungissa. Ei kantsisi tuhlata täällä,ei rahaa eikä aikaa. Mutta ei viitsi lähteä rankkasateeseen purjehtimaankaan. Vätterin ylitykseen menee noin neljä tuntia ja se olisi märkä matka. Sääherrat ovat luvanneet huomiseksi piirun parempaa säätä, vain vähän kuurosateita.


     Pääni hiuksineen näytti heinäseipäältä. Tukka oli pysynyt tuulissa päässä, mutta en uskaltanut enää katsoa peiliin. Neljä viikkoa suolaisessa merituulessa oli vanuttanut siitä puotinarua. ” Onks mun tukka hyvin?” Kyselin päivittäin Kapulta. Aina se oli hieno ja kaunis hänen mielestään. Menin kumminkin kampaajalle pääkadulle. Kampaaja leikkasi siitä sentin pois, ja pienellä föönauksella peilistä katsoi taas aivan ihminen.


      Kapu tarvitsisi myös hiustenleikkuun, mutta hän ei mene kampaajalle, vaikka vakuutin, että näin siellä miehiäkin odottamassa. Kapu peittää tukkansa lakilla. Sillä saa kutrit vedettyä sopivasti pois silmiltä, että näkee plotterista väylän. Ehdotin, että hän antaisi hiuksensa kasvaa. Niinkuin partansakin     nyt kasvaa hyvin ravitusta leuasta, niin kasvaisi myös hiuksensa pituutta ja pian hänellä olisi muodikas poninhäntä. Tämäkään ehdotus ei ottanut tuulta. Odotan rauhassa, kauanko kestää ennenkuin sakset saavuttavat Kapun karvalakiksi venähtäneet hiukset.


     Olimme sadetta paossa myös ”motormuseossa”. Siellä viimeistään ymmärsi, että Ruotsissa on rahaa. Greta Garbot ja muut komeljanttarit ajoivat upeilla loistoautoilla aikanaan. Nyt niiden sulavia linjoja voi ihailla täällä Motalan museossa.


       Isäni merimies kun oli, toi aikoinaan Amerikasta vuonna 1950 hienon Oldsmobilen. Niitä kutsuttiin silloin sodan jälkeen merimiesautoiksi. Sitä tuotiin lautamökkimme pihalle kun olin aivan pieni, mutta muistan kumminkin tapauksen. Auto oli kuin jostain muusta maailmasta kotoisin.Se myytiin että saataisiin lämmin koti. Nyt se oli tuolla museossa. Olivat tosin maalanneet sen vihreäksi, aluksi se oli sininen. Ihmettelen miten se oli löytänyt tiensä tänne Ruotsiin. Eipä silti, siellä oli myös isäni Saksasta vuonna 1961 ostama vihreä Opel Record. Sillä ajettiin muutaman kerran mummolaan. Isä ei paljon maanteistä ymmärtänyt. Vesi velloin ympärillä koko iän. Siksi hän oli huono kuski ja ajoi auton kulman kurttuun autotallin oveen. Olivat näköjään korjanneet sen ennenkuin se oli päässyt tänne museoon. Oli kuin olisi tavannut vanhoja tuttuja, mutta toisaalta myös tajusi, että elämäni lapsuus, on toisille historiaa.


Illalla huomasimme, että illat olivat pimentyneet. Valo vähenee, vaikka yö ei vielä sysimusta olekaan. Syksy tulee, vaikka kesä ei tullutkaan, tai jos tulee saa pistää juoksuksi.  


Motala%20014.jpg

Pikku nyyti nyytiäinen aivan yksin asui talossaan ja sytytteli yöllä lamppujaan , kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä ja mörkö huusi pimeässä siellä (Tove Janssonia mukaillen) .Kapu sytyttää öljylampun.