20180727_105257.jpg

Hyönteiset ovat katastrofaalisesti vähentyneet maailmasta. Niille olisi nyt meidän rakennettava hotelleja joissa ne viihtyisivät ja jatkaisivat sukua. Tämä on luxusversio. Kävyillä täytetty vessapaperirullakin riittää.

27.8. Piritan satama ,Viro

 

Päästääkseni stressaantuneen Kapun purkamaan venettä ylimääräisen vedentulon lähteen paikallistamiseksi, lähdin etsimään Tallinnan kasvitieteellistä puutarhaa. Harhailtuani kauniissa männikössä jossa lempeästi kiemurteleva metsäpolku nousi hitaasti ylöspäin, sen vihdoin löysin. Tosin ystävällinen virolainen mies vei minut sinne lopulta autolla, koska olin kivunnut kilometrejä ohi vierailukohteeni. Syvennyin ihailemaan kaktuksia, palmuja ja mehikäisiä. Lähdin sitten laskeutumaan alaspäin ja jouduin Tallinnan metsähautuumaalle, jossa lukuisat virolaiset nukkuivat ikiunessa. Hautuumaa on varmaan kaunis talvella, kun tuhannet kynttilät tuikkivat metsän keskellä. Ratkaisu on käytännöllinenkin. Ei tarvitse hoitaa nurmikenttiä.

Kapu löytyi päivänokosilta salongin sohvalta. Ongelma oli hänen insinööritaidolleen pikku juttu.  Takaronkin sadevesiviemärin poistoaukon letku oli irti ja merivesi pääsi siitä sisään moottorilla ajettaessa. Kapteeni oli taas oma hymyilevä itsensä. 

Piritaa en jää kuitenkaan kaipaamaan. Neuvostoliiton aikojen haamu tuntuu jääneen tänne, paikka on täynnä matkailuvaunuja, veneiden kuljetusalustoja, parkkipaikkoja ja muuta metallia. Siitä jää sotkuinen, ja jotenkin kova vaikutelma. Moskovan olympialaisten aikaa rakennetut betonikolossit eivät lisää kodikkuutta. Mustat autot ajavat ees taas. En tiedä mitä ne etsivät. Täällä ei kasva mitään vihreää. Plussa on kuitenkin satama-altaiden takana avautuva uimaranta, joka on näillä helteillä täynnä ihmisiä. 

 

20180727_121443.jpg

Tässä nukutaan mäntyjen suhistessa hiljaa.