IMG_1147.jpg

Näkymä veneen kannelta illalla noin kymmenltä

21.7.Jossain Normandian rannikolla

Ennen kuin lähdimme Jerseyltä, Kapu yritti korjata ankkuripeliä. Moottori veti ankkurin ylös, mutta se piti laskea käsipelillä. Hän etsi vikaa kyljellään veneen lattialla ja valitti sormien kramppaavan vaikeassa asennossa. Lopputulema harjoituksesta oli, että moottori on vanhuuttaan hajonnut joiltain osin, eikä sitä voi näillä eväillä korjata.

Lähdimme matkaan kohti Dieletteä kello puoli yksitoista. Silloin pääsi sataman kynnyksen ylitse vapaaseen veteen.  Tällä kertaa eivät Kapun vuorovesi- ja virtauslaskelmat onnistuneet nappiin. Tuuli oli tuttuun tapaan aivan vastainen, siis se mitä sitä oli, ja voimakas vastavirta hidasti vielä lisää matkantekoa.  Moottoria piinaten liikuimme eteenpäin noin kahden ja puolen solmun vauhtia.  Matkaan, joka ei ollut kuin reilut kolmekymmentä mailia, johon normaalisti menisi kuusi tuntia, meiltä kuluisi kaksitoista tuntia.

Kello seitsemän illalla Kapu kyllästyi matkantekoon. Nälkäkin vaivasi.

- Ankkuroidutaan, tässä on hyvä ranta. Hiekkapohja, sopivasti mataloituvaa. Tehdään illallinen ja nukutaan aamun, hän sanoi. Edessä näytti olevan hiekkaranta ja autio äkkijyrkkä rantatöyräs. Vene käännettiin kohti rantaa. -  Kymmenen metriä on hyvä syvyys ankkuroitua.

- Mutta miten se vuorovesi? Mä en halua herätä hiekkarannalta kyljelläni.

- Nyt vesi nousee vielä pari metriä, mutta sitten se alkaa laskea. Panen niin paljon ankkuriköyttä, että se antaa tilaa veneen pyöriä. Kyllä se hyvin menee. Aamulla neljän maissa virta kääntyy ja päästään Dieletteen ihan noin vain.

Niin tehtiin, ankkuri kolisteli pohjaan.  Vene ei kuitenkaan pyörinyt virrassa keula edellä, vaan kyljittäin. Atlantilta tulevat mainingit keikuttivat meitä kuin Linnanmäen gondolissa.  Istuimme ahmimaan pastaa a la garbonara keinuvassa ruokapöydässä.  Kapu sai onneksi kiinni viinipullon kaulasta, ennen kuin se ehti lattialle, suola- ja pippuripurkit soutelivat iloisesti edes takaisin kyljellään ja pidimme tukevasti kiinni lautasen laidasta. Panin lasien alle märät lautasliinat.  

- Voi hitto. Luulin, että voidaan viettää täällä romanttinen ilta kuuta katsellen. Kapua harmitti.

-Ollaan huomenna romanttisia Dielettessä.  Älä sitten unohda. Pitää olla varovainen, kun päästään maalle. Voi olla, että välikorva tekee tepposet ja heiluttaa vielä kuivalla maallakin ja kaadutaan.

Kiipesimme parvellemme nukkumaan.  Vene keinutti vuodetta.  Tälle varmasti tuntui lapsesta, jonka kehtoa äiti jalallaan heilutti. -Ehkä se ankkuripeli nostaa ankkurin aamulla-,  oli viimeinen ajatus.

IMG_1151.jpg

Näkymä laivan kannelta aamulla kello puoli kuusi. Rannikko näkyy. Joku ratsasti hiekkarannalla.