Katriinan kirkko, jonka kuningatar Katriina rakennutti Pärnulle pysähdyttyään siellä matkallan miehelään St. Peterburgiin. 

3.8. Pärnu

Olen käynyt tässä kaupungissa noin kaksikymmentä vuotta sitten. Todisteena on Pärnun rannalla otettu valokuva, jossa olen aika tuoreen näköinen. Nyt en ole varma oliko se tämä sama kaupunki vai kävinkö jossain muualla. Tämä kaupunki on täynnä autoja, jättiläismäisiä supermarketteja mitä upeimpia kylpylöitä, konserttisaleja ja teattereita. Pari vanhaa rakennusta on jäänyt jäljelle, mutta niitäkin esitellään takapihoilta kuin jotain muinaismuistoja.

Menimme turisti-infoon. Sieltä lähti sopivasti suomeksi selostettu kaupunkikierros. Kierros oli informatiivinen ja kattoi reilussa tunnissa kaupungin historian vuodesta 1257 Kierroksen johtaja, eläke-iässä oleva virolainen sivistynyt nainen, sai meidät uskomaan että Pärnu on isompi kuin Helsinki tai Berliini.  Tämä siksi, että hallintouudistuksen mukaan Pärnuun oli liitetty uusia alueita. 51% Pärnun pinta-alasta on metsää, mutta kaupunkia kumminkin. Viron kesäkaupungin kruunua ei kukaan voi Pärnulta riistää. Kansanjoukot vaeltavat ulkomailta ja kotomaasta nauttimaan Pärnun rannoista ja kuuluisista kylpylöistä, joita ei edes neuvostohallinto hävittänyt, vaan maan eliitti ja sodissa henkensä säilyttäneet veteraanit pääsivät sinne kellimään. Sijaitessaan Hansatien varrella se oli aikanaan laivaliikenteen keskus, jossa moninaiset konsulaatit hoitivat intressejään.  Nyt kadut pullistelevat kahviloita, ravintoloita, hotelleja, pensionaatteja ja turisteja kuin parempikin rysä. Kauniit tammi ja saarnibulevardit luovat varjoaan kaupungin keskustan pääkaduille. Ne istutti aikanaan joku 1800 luvun lopun kaupunginjohtajan kaveri. Turistioppaamme oli käynyt koulua, jonka Klaus Härö oli löytänyt ”miekkailija” – elokuvaansa. Siinä koulu oli hyvässä kunnossa bulevardilla.    

Kävin aamulenkillä pitkin rantapuistoa, joka aukeni sopivasti jahtisataman nurkalta. Löysin puistosta vanhan rakennuksen, jossa sijaitsi Hedonin kylpylä. Mainostivat sitä hiljaiseksi kylpyläksi, jossa voi rauhoittua maailman vaatimuksilta yms. Yksi kylpy kestää kolme tuntia. Sen vierestä löytyi Kuursaal, Viron suurin kapakka, joka on juottanut väkeä vuodesta 1880 lähtien.  Ihmettelin, miten nämä kaksi instituutiota voivat elää sovussa vieri vieressä: Hiljaisuuden retreetti ja kapakan humu. Siinä sitä tarvitaan - suvaitsevaisuutta. 

Takapihalta löytynyt varasto, jota vielä säilytetään muistona menneistä eräällä  keskustan takapihosta. Parville ei voida enää päästää ketään.