13.7. maanantai


Maarianhamina



Ja vihdoinkiin suurkaupunkiin! Siltä se tuntui kun oli reilu viikko koluttu saariston pikku kyliä. Tilasin aamutuimaan netistä meille laituripaikan Maarianhaminan itäsatamasta.

Se oli virhe. Lntinen vierassatama olisi ollut pienempi ja lähempänä lauttarantaa. Vieraat suunnittelivat kotiin lähtöä. Nyt jouduttaisiin kantamaan matkatavarat koko kaupungin halki. No tehty mikä tehty.


Maarianhaminassa oli oikeata kaupunkitunnelmaa. Kävelykatu ja alennusmyynnit. Taistelin itseni kadun päästä päähän ilman ostoksia. Onnistuin ehkä siksi, että Kapulla oli meidän lompakko. Hän puolestaan istui terassilla kaljalasi nenänsä alla. Oma luottokorttini hukkui jo muutama päivä sitten. Soittivat Kemiön Nordeasta, että täällä se on. Oli löytynyt Keisarinsataman pikkuruisesta rantapuodista.


Itäsatamassa oli noin viisisataa venettä. Pesutuvassakin oli kuusi pesutornia. Pirpsakat pojat palvelivat kolmella kielellä satamakonttorissa. Sieltä sai käsijätskejä ja kahvia, ja konttorin takanurkassa oli pieni kioski. Rannassa ei, viisaasti kyllä, ollut ravintoloita. Vesikansa sai mennä kaupungille jättämään rahansa kaupungin juotto- ja syöttölöihin. Samalla hyvinvointia jaettiin lajemmalle. Olen ollut huomaavinani, että iso osa veneilijöistä jää aika lähelle satamaa, siis lähimpiin ravintoloihihin jos niitä on saatavilla. On tietysti hyvä, että veneeseen pääsee nopeasti esim hakemaan lisää vaatetta auringon mennessä pilveen.



********