Siinä liehutaan hienosti katedraalin ja Napoleonin välissä 

 

12.7. Cherbourg

 

Lähdimme tiistaina Weymouthin satamasta kello kuusi aamulla ylittämään Englannin kanaalia. On luvattu sopivaa tuulta, pilvistä ja sadekuuroja.  Weymouthista Cherbourgiin oli noin yhdentoista tunnin matka, 67 meripenikulmaa. Kapu oli laskenut, että kanaalinylityksestä tulee helppo ja nopea, joskin ehkä sateen sattuessa märkä.

Tuuli puhalsi navakasti ja lennätti venettä noin viittä solmua, kanaalin merivirta lisäsi siihen vielä pari solmua. Koska on luvattu sadetta, olemme pukeneet päällemme merivaatteet. Villakerrastot, ja -puserot, merihaalarit ja takit (paitsi minä, joka en omista merihaalaria vaan vedän jalkaani kanariankeltaiset kalastajan kumihousut), moottoripyöräilijän käsineet, pipot ja kaulahuivit. Kapulla on jalassaan merisaappaat ja meillä muilla kumisaappaat (vierasdaami oli investoinut uusiin vaaleanpunaisiin kumppareihin) ja kaiken kruununa pelastusliivit. Sadetta ei tullut. Pilvet haahoilivat harmaalla taivaalla, milloin pilvipeite oli ohut milloin paksumpi.  Matka joutui. Jaoimme tähystysvuoroja. Suuret tankki- ja konttilaivat piirtyivät horisonttiin, mutta yksikään ei aikonut ajaa päällemme.  Oli tasaisen harmaata ja ikävystyttävää.

Kaikki valittivat, miten kamalaa on käydä vessassa, kun on päällä takki, haalarihousut villa- ja alushousut sekä haaravyöllinen pelastusliivi ja vessa on kuin tehoskoitin. Merituuli ja keinuminen lisäsi virtsaneritystä.

Kello yksitoista tuli päiväkahvin vuoro. Sitä ei kumminkaan saatu, kaasu loppui.  Perässä oli varapullo, mutta veneen keinuminen ei houkutellut kaivautumista peräluukkuun kaasupullon vaihtoon. – Kyllä tässä loppumatka selvitään ilman kuumaa juotavaakin, vieraat vakuuttivat reippaina, – ei ole jäljellä kuin kuutisen tuntia. Olin tehnyt painekattilallisen kanarisottoa. Se muistutti enemmän riisipuuroa, jossa oli broileri-, sipuli-, ja porkkanasattumia. Maistoin sitä. Se maistui kuvottavalta kylmänä. Päätimme syödä sen illalla.

Tuuli alkoi kääntyä vastaiseksi. Noin kahdelta iltapäivällä se puhalsi suoraan keulasta ja sen voima kasvoi tunti tunnilta myrskylukemiin. Aallot alkoivat pyyhkiä kantta, roiskuivat avotilaan, pesivät kasvot, kastoivat käsineet. Ruorissa ollut kapu sai mäiskeen suoraan naamalleen.  Merivirtausten kääntyminen viimeisteli matkanteon toivottomuuden.  Veneen kone puski runkoa eteenpäin. Keulapurje oli sisällä, ja isopurje halkoi tuulta voimattomana. Äkkiä oli kylmä kuin talvella ja vaakasuoraan lentävät sadepisarat hakkasivat ihoa kuin naskalit. Ilma oli sakea sumusta, sateesta ja aalloista. Vastatuuli ja merivirta olivat välillä melkein voimakkaampia kuin veneen kone, vauhti pysähtyi yhteen solmuun.  Emme siis juurikaan päässeet eteenpäin.

Noin viidentoista tunnin puskemisen jälkeen, Kapu näki edessä Cherbourgin aallonmurtajan siluetin. Tuuli puhalsi meitä sivuun eikä reimareita näkynyt. Jotenkin onnistuttiin kuitenkin löytämään sisääntuloaukko, vaikka näkyvyydestä ei voinut juuri puhua.  Cherbourgin sataman aallonmurtajien suojaama sisäosa oli sekin yhtä tuulinen kuin meri. Isopurje oli silti saatava alas. Vieraamme takertui mastoon, ja sai purjeen nyittyä alas tuulesta huolimatta. Näkyvyyttä oli ehkä parikymmentä metriä. Kun löysimme odotuslaiturin ja saimme veneen köytetyksi siihen, kello oli yhdeksän illalla.

Odotuslaiturista ei kuitenkaan päässyt rannalle. Vieraiden juna lähti Cherbourgin rautatieasemalta noin kymmeneltä seuraavana aamuna. Soitin satamakapteenille. Joku puhui ranskaa puhelimen toisessa päässä. – This is a sailinship Aliki, Length 11 meters, draft 2 meters, beam 3 meters. We would like to have a berhing place in your harbour.” Puhuin rohkeasti englantia.  Murteellinen englanti vastasi – Take the ponton “Quebeck”. Niinpä irrotimme veneen ja lähdimme etsimään Q-kirjaimellista ponttonia.

Kun vene oli kiinnitetty, riisuimme märät vaatteemme. Saimme kanarisoton lämmitetyksi. Söimme sen viimeiseen riisiin. Levitimme neljän hengen märät vaatteet pitkin salonkia ja painimme puhaltimen hurruuttamaan kuumaa ilmaa toiveena saada kamat kuiviksi ennen vieraiden junan lähtöä. Märät meritakit kassissa olisivat olleet homeessa jo ennen Amsterdamia. Sade hakkasi edelleen laituria.

Missä on pontoni "Q"? Me kysyimme märkinä, palelevina ja nälkäisinä.