20180820_130135.jpg

Shampanjabaarin oivaltava mainos

 

21.8. Kärdla

Tuuli puhaltaa myrskylukemissa nyt kolmatta päivää. Olemme päättäneet jättää Viron nyt taaksemme ja suunnistaa kohti Suomen aluevesiä.

Päätimme suoda itsellemme pienimuotoiset läksijäiset.  Jahtisatamaan on poissa ollessamme (olimme täällä viisi vuotta sitten) ilmestynyt shampanjabaari.  Siellä oli jos jonkinmoista shampanjaa, cavaa ja cremantia. Kiva paikka iso televisio ja puhelias isäntä.

Illallisen söimme jahtisataman ravintolassa. Kaupungilla käydessämme infotoimiston nainen nimesi sen melkein koko Kärdlan ainoaksi ravintolaksi.  Kylällä kävellessämme sen uskoi todeksi. Paikka on hiljainen ja nukahtaa kohta kokonaan. Kylillä pari vanhaa rouvaa juorusi keppeihinsä nojaten kadunkulmassa. Pari lasta pyöräili ohi, mutta muuten oli kuollutta.  Yritimme sivistää itseämme museossa, mutta se oli puoliksi tyhjä, tekivät uutta näyttelyä. Kaksi euroa per hlö oli ehdottomasti liikaa. Selvisi kuitenkin, että Kärdla on syntynyt tekstiilitehtaan työntekijöiden tarpeisiin. Tehdas teki konkurssin 1941 mutta Kärdla kuitenkin pysyi.

Ravintola, nimeltään Muu, siis lehmän äännähdyksen mukaan, oli lähes tyhjä. Peräpenkillä nuokkui kaksi pyöräilijää, ties mistä tiensä sinne löytäneet. Pian meitä oli neljä, tarjoilija, kokki ja me asiakkaat.  

Kapteeni tilasi pohjatulpaksi Gin Tonicin ja miehistö camparin vedellä.  Kapteeni sai sammiollisen tonicia, joka oli maustettu ginillä, lisäksii siinä oli jäitä ja vähän kuihtunut rosmariininoksa.  Miehistö oli pyytänyt camparinsa eri lasiin ja vettä toiseen sekoittaakseen sen itse. Campari tuli pikkuisessa lasissa, mutta vesilasi oli iso.

Tilasimme alkupalaksi juustoja kahdelle (10 e).

20180821_193823.jpg

 

 

Kapteeni tilasi pääruuaksi kuhafileitä (15 e) ja miehistö ankanrinnan (14 e). Kapteenin kuhat huuhdeltiin alas saksalaisella rieslingillä(7e/12 cl)  ja miehistön ankkaa työnsi alaspäin ranskalainen pinot noir (7e /12 cl).

Keittiö oli tehokas. Emme ehtineet lopettaa juustolautasta, kun tarjoilija jo taiteili pöytää pääruuat.  Ne olivat koristeiltaan samanlaiset, ja molemmat olivat yhtä haaleita. Luulemme niiden odottaneen keittiössä jo hyvän tovin

Ankanrinnat tunnisti, olivat tosin pienimmät ikinä syömistäni. Kapun kuhafile maistui kuhalta, mutta hän ei pitänyt jättikapriksista, jotka oli asetettu ylimääräiseksi koristeeksi. Annokset olivat pienet, ja ilman juustoja olisimme jääneet nälkäisiksi. Toisaalta, sehän on normaalia gourmet – ravintolasta poistuttaessa.

20180821_194636.jpg

sininen ja punainen ovat lautasen värejä. Tumma keskusta ja santa sen ympärillä on ruokaa.

 

Jotenkin lannistuimme, emmekä enää kokeilleet jälkiruokaa. Veneessä saisi hyvää mutteripannukahvia ja suklaata. Se kelpaisi hyvin jälkiruuaksi.

Kapteeni piti miehistön kädestä tiukasti kiinni, kun kuljimme yli satama-aukion kohti venettä. Tuuli niin kovaa, että oli vaara, että miehistö lentäisi taivaalle. 

Yritämme lähteä huomenna, mutta ellei raivokas tuuli yöllä laannu, olemme täällä toisaiseksi.

 

Hyvin syönneinä veneen salongissa. 

20180812_204829.jpg