Ihanaa kun on kevät!

 

8.5.   Pihatontut

 

Hollantilaisten mieliasumus on rivitalon pätkä, jonka toisella puolella on kanavan puoleinen puutarha ja toisella puolella kadunpuoleinen puutarha. Kadunpuoleisten puutarhojen kunnosta voi päätellä jotain siitä, millainen on asuma- alueen sosiaalinen status tai millaisia ihmisiä talossa asui

Sixhavenin osa Amsterdamia on maahanmuuttajien ja köyhän väen vuorkra-asuntoalue. Monet alueen talojen edessä olevista pienistä puutarhaplänteistä on jätetty kesannolle. Niihin on kertynyt rikkinäisiä puutarhahuonekaluja, tölkkejä ja muuta roinaa. Ilmiö lienee yleismaailmallinen.  Lainattu maa ei kannusta hoitamaan. 

Vaan olihan siellä hellyttävä poikkeuskin, pihatonttujen valtaama pikkuinen puutarha, jossa siilit parittelivat, etanat lähettivät lemmenviestejä toisilleen, haikara katseli rakastunutta menoa ylhäältä. Oli hyviä haltijattaria, prinsessoja ja hyväntuulisia tonttu-ukkoja. 

- Onko tämä sinun puutarhasi? Kysyin pyörän lukkoa aukaisevalta nuorelta mieheltä.

- Ei, se on naapurini. Aikaisemmin puutarha oli hienosti hoidettu. Nyt hän on tullut vanhaksi.

Mies katseli pitkäksi venähtänyttä ruohoa, hyppäsi pyöränsä selkään ja huikkasi, niin kuin jokainen jonka kanssa puhuu – Hyvää päivän jatkoa!

Kevät on puhjennut täyteen kukoistukseen. Sireenit kukkivat ja linnut etsivät hullun lailla paria.  Poikapulut hätyyttävät tyttöjä, sorsat tappelevat naaraista ja puistoissa kuuluu aamuisin monipuolinen konsertointi.

- Mä en kestä tätä kuumuutta, sanoi Kapu salongin sohvalta. Kylmät päivät olivaat unohtuneet.

Pienenä ihmettelin kuuinka siilit siittelee. En enää. Ne siittelevät kuten muutkin, mutta varovaisesti.