Kapteeni Snellman ja hänen laivansa kuvattuna Falmouthin merimuseossa

5.7. Falmouth

 

Voi ilon päivää! Aurinko paistaa jo aamusta, lämmin tuuli hivelee ihoa ja paitsi kaverit myös kesä on vihdoinkin täällä.  Nyt on pantu toivomuslistalle koko viikko tätä samaa. Olemme sen kyllä ansainneet kahden kuukauden palelemisen jälkeen.

Vaikka Kapu oli jo menomatkalla käynyt meriuseossa, hän päätti viedä meidät kaikki ihailemaan laivoja. Museo olikin varsinainen nähtävyys. Vanhojen homeisten laivakellojen asemesta sinne oli tehty kokonainen käytävällinen tatuointimalleja ja tatuoinnin historiaa kuvaavaa tavaraa. Mm. kymmenmetrinen hylly joka oli täynnä vahakäsivarsia, joihin oli tatuoitu kuuluisia tatuointikuvia. Noin 50-luvun vaatteissa ollut nainen esitteli filmillä kuinka hienosti voi tatuoida huulien reunoja. 

Pelokkaan purjehtijan on syytä pysyä poissa museosta, koska siellä esiteltiin perhe, joka oli joutunut merihätään ja selvinnyt ensin pelastuslautassa ja sitten pikku jollassa 38 päivää kunnes japanilaiset kalastajat pelastivat heidät. Toinen esimerkki oli yksinpurjehduskilpailun osanottaja, joka oli ajanut johonkin hammasvalaaseen, joka oli haukannut hänen veneestään kölin ja vene oli kiepsahtanut ympäri. Ukko oli ollut ilmataskussa rungon sisällä viisi päivää, ennen kuin meripelastuslaiva hänet pelasti. Hän hakkasi jollain puupalikalla kattoon, ja huusi.

Museon vaihtuva näyttely käsitteli HMS Bounty laivalla tapahtunutta kapinaa, jolloin miehistö pisti kapteenin pelastusveneeseen lojaaleina säilyneiden merimiesten kanssa. Kapinalliset työnsivät veneen vesille ja purjehtivat pois Bountyllä. Sitä ennen Bounty oli ollut Tahitilla odottelemassa muutaman kuukauden apinanleipäpuun taimien kasvamista kyllin suuriksi, että Bounty voi viedä ne Etelä-Amerikkaan istutettavaksi. Puiden hedelmiä piti käytettämän orjien ruuaksi. Miehistö oli mielistynyt tahitilaistyttöihin eikä halunnut enää palata kylmään ja kalseaan Lontooseen.  Kapinoitsijoiden yllätykseksi kapteeni onnistui navigoimaan itsensä Indonesiaan. Koska matkaa kertyi aika tavalla, yhtä paljon kuin Lontoosta New Yorkiin, tätä ilman välineitä tehtyä navigointitaidon mestarinäytettä pidetään edelleen maailman upeimpana suorituksena. Vene oli täpötäynnä miehiä eikä heillä ollut tilaa maata, eikä kaikilla edes istua. Kapteeni antoi heidän nukkua pitkällään muutaman tunnin kerrallaan. Matka kesti 44 päivää.  Kapinoitsijoille kävi tietysti huonosti. Osa heistä löydettiin ja heidät hirtettiin asianmukaisesti. Tämä tapahtui 1770-luvulla. Tästä tositarinasta on tehty useita elokuviakin (Marlon Brando, Errol Flynn, Charles Laughton ym).

Lisäksi esiteltiin mm. moderni pelastuslautta. Nyt tiedän, mitä kannellamme olevassa valkoisessa laatikossa on sisällä. Lisäksi oli monenmoisia alkuasukaskanootteja ja muita hataran näköisiä yhdestä puusta veistettyjä kelluvia puunrunkoja.

Toisessa kerroksessa esiteltiin Falmouthin toimintaa laivojen postitoimistona. Sankarina oli Kapteeni Snellman Oulusta, joka tuli Ahkera -laivallaan Brasiliasta v 1867 sokerilastissa ja tuli ensin tänne saadaksen toimintaohjeensa, eli laivan omistajan kirjeen siitä , minne lasti piti purkaa, ennen kuin hän voi palata kotiinsa Ouluun.

Kaunis ja lämmin ilta istuttiin kannella syömässä vieraiden tuliaisia: uusia perunoita, silliä ja munakastiketta. Tämän kansallisen kesäaterian kyytipoikina olisi tietysti pitänyt juoda maitoa, tai  piimää, mutta tyydyimme kuitenkin italialaiseen valkoviiniin.

 

Mainioita maamunia, nami,nami....