IMG_1223.jpg

Jani Porista

 

5.8. 16 Boulogne-sur-mer

 

Olemme risteilleet Ranskan, Hollannin, Belgian ja Englannin satamia törmäämättä yhteenkään suomalaiseen veneeseen. Nyt se puute on poistettu. Täällä on yksi suomalaisvene, jonka kipparina (ja myös miehistönä) on Jani, kolmevitonen, hyväkuntoinen mies, jolla on unelma.

Jani purjehtii 40 jalkaisella Divalla nimeltä La Dolce Vita, jonka hän ostaa päräytti päätettyään toteuttaa unelmansa matkasta Atlantin yli.  Vaikka vaikeuksia on ollut, hän pyrkii sisukkaasti päämääräänsä.  Veneen varustus vei tukuittain rahaa, ja sen piti olla ihan priimakunnossa, mutta rostirauta kuitenkin petti ja hän oli sitä korjannut täällä Boulognessa kaksi viikkoa ja on nyt valmis jatkamaan matkaa.

- Ei tämä niin kallista ole, siis sitten kun on hankinnat tehty. Pavuilla ja säilykelihalla elää ihan hyvin ja englannilla pärjää, hän sanoi.

 Siinä budjetissa ei tule kuuloonkaan meidän matkantekoomme kuuluva ravintoloissa roikkuminen. Stoalainen meininki.  Ainakin vuoden hän on ohjelmoinut tähän matkaan.  Vaimo ei suunnitelmasta innostunut ja jäi kotiin Poriin.  - Pelkää, kun vene kulkee vinossa, Jani selitti.

- Ehdin hyvin Kanarian Saarille sopivasti syyskuussa ennen pasaatituulia. Käpäisen kotona. Sitten Kap Verdelle ja sieltä yli.

Hän oli pannut nettiin kuitenkin ilmoituksen, että veneeseen mahtuu viikoksi apumiehistö ja odotti parhaillaan kahta poikaa ja yhtä tyttöä veneensä miehistöksi. Kippari oli valinnut heidät kuvan perusteella. Tuleva gasti ei ollut aivan varma, minne olivat menossa ja olivat Pariisissa meinanneet ostaa junaliput Bologneen, joka on Italiassa. 

- Ei ne taida olla paljon purjehtineet, mutta kyllä tässä oppii, hän totesi iloisesti hymyillen gastiaan odotellessa..  

Tapasimme myös Stuttgartista kotoisin olevat Hans-Peterin (77v) ja vaimonsa Estherin (70v). Esther on kova verkostumaan, hän vieraili useimmissa laiturimme veneissä, myös meillä. He olivat olleet Suomessa purjehtimassa pari vuotta sitten reittiä Puola, Liettua, Latvia, Viro, Helsinki, Hanko, aina Maarianhaminaan. Sen lisäksi olivat yrittäneet kahdesti Lofoteille, mutta oli tuullut liian kovaa pohjoisesta ja yritys oli keskeytettävä kummallakin kerralla Trondheimiin.

-Oli aika kylmä. Käännytään nyt ympäri, Esther oli sanonut topakasti Hans-Peterille, joka ei ottanut uskoakseen, että toinenkaan yritys ei onnistuisi ja hänen olisi luovuttava unelmastaan. Uskoin kyllä, että Estheriä vähän paleli.

Purjehduskokemukseen kuuluivat myös mm. Kreikka, Kroatia, Irlanti ja Brittein saarten kiertäminen. Nyt olivat matkalla jonnekin rannikkoa alas. Hans-Peter oli kuusikymmentäluvulla melonut kajakilla Mikkelistä Kuopioon. Ulkoilmaihmisiä ovat.

- Opettelen aina jokaisen maan kansallislaulun, Esther sanoi ja laulaa heläytti Norjan kansallislaulun. Tietysti norjaksi. Suomen kielestä hänen sanastoonsa olivat jäännet tervehdykset ja kiitokset sekä erityisknoppina sana ”kielletty”. Maamme-laulukin muistui mieleen, kun vähän rapsutin hänen muistiaan.

Siis- unelmiin päin rinta rottingilla! Päivä kerrallaan Roomaakin rakennettiin – ja valmista tuli.

 

IMG_1233.jpg

Hans-Peter ja Esther tuntevat Suomen hyvin