2.8.Ulvöhamn

Olemme ruotsalaisen ruokakulttuurin sydämessä. Ruotsin kansallisruokaa, hapansilakkaa eli surströmmingiä, on pyydystetty ja valmistettu täällä koko maan tarpeisiin.  Täällä siirryttiin jo vuonna 1890 valmistustapaan, jolla silakkaa voitiin kuljettaa helposti, säilyttää ja syödä ympäri maata. Silakat pantiin peltipurkkiin, jonka kansi kiinnitettiin ilmatiiviisti.  Sitten vaan purkit veneeseen ja silakkamarkkinoille jaettavaksi herkkusuiden ruokapöytiin. Aiemmin silakkaa myytiin markkinoilla eri kokoluokan tiinuissa. Hapansilakka erottaa ruotsalaiset muista kansoista, koska he pystyvät helposti nauttimaan hapansilakan erityisestä tuoksusta ja mausta.

Huomenna alkavat Ulvödagarna eli kaksipäiväiset kesä juhlat, joihin kuulemma tullaan kaikkialta saaristosta. Ennestäänkin hienossa kunnossa olevia taloja ja aitoja maalattiin ja pihoja trimmattiin kuin kilpahevosia ottamaan vastaan huomisen vierasryntäyksen arvioivat katseet. Rantakadun ravintolat, bistrot ja oluttuvat pinosivat katkarapuja, savusiikoja yms. herkkuja varastoihinsa. Hienoa olla paikalla ja kokea huomenna kesäkauden huippu.

Ulvöhamn on varakkaampi versio Trysundista, rantabulevardi on pidempi, talot isompia, Uusi aika ja turismi on tehnyt pikkuhotellista ison hotellin, jossa on ulkona uima-allas. (meressä uiminen omalla vastuulla, kahden hengen huone 500 euroa). Fjällrävenin omistajalla on tuolla niemessä kesähuvila, jonne hän lennähtää helikopterillaan, eli ei täällä missään pörsänperällä olla.

Kylässä on hieno pieni kirkko, joka näyttää ulkoapäin heinäladolta. Se on rakennettu 1712 ja koristeltu kymmenen vuotta myöhemmin. Pienelle hautuumaalle on haudattu paitsi kyläläisiä myös pari rantaan ajautunutta hukkunutta suomalaista hylkeenpyytäjää ja laivallinen ruttoon kuolleita merimiehiä. Jostain kumman syystä sitä ei ole hävitetty, vaikka päätös sen purkamisesta olikin tehty uuden kirkon valmistutua 1800 luvulla. Miksi? Kuva puhukoon puolestaan.