20180726_084250.jpg

Pohjoisrannassa paiskitaan töitä.

 

Purjehduskauden alku on viivästynyt. Kapteeni ei saannut kaikkia suunnittelemiaan sisä- ja ulkotilojen korjauksia valmiiksi kauden alkutahtien lyödessä kongiin toukokuun alussa. Tavoitteena oli talven aikana luoda venelle täydellinen kasvojen kohotus. Piti lakata kaikki irrotetut osat kahdeksaan kertaan ja nikkaroida osa uusiksi, kuten esim. baarikaapin kurja fanerista tehty pullopidike. Sen piti oleman tiikkiä - tietysti.  Karvas kalkki oli vieläkin karvaampi, kun taivas revähti ruiskukan siniseksi, luonto hekumoi kasvun ihanuutta, ja lämpömittari kipusi ennen kokemattomiin korekeuksiin. Huolestunut ryppy syveni hänen silmiensä välissä mitä pidemmälle toukokuu eteni, eikä perinteisiä kevätsateita ja kylmiä tuulia kuulunut eikä näkynyt. Päivä toisensa jälkeen oli kuin suomalainen toiveuni. Muut veneilijät riensivät laskemaan veneensä vesille ja hän jäi melkein yksin venevarikolle.  

Syksyllä veneestä oli irrotettu kaikki irti lähtevät panelit ja muuitakin osia, kuten pöytä, keittiön hyllyt muuta rekvisiittaa. Konekoppa piti vuorata, jotta koneen kieltämättä hermoja kuluttava sätkästys vähenisi. Pohjakin piti maalata uudestaan . 

- No homma ryöstäytyi vähän käsistä, kun rupesin hiomaan Hollannin kanavista saatuja naarmuja, ja sitten en saanut niitä kunnolla peittoon. Piti maalata koko vene, hän huokaili uupuneena. Unelma  sisä- ja ulkopuolelta peilikirkkaasta veneestä, vei veronsa.

Nyt on päästy jo kesäkuun puoliväliin, Aurinko paistaa päivän toisensa jälkeen ja kaikki veneilijät, jotka suinkin voivat, ovat vesillä. - Se on valmis juhannukseen mennessä, hän vakuuttaa, kun kyselen aikataulua. Toistaiseksi veneen pöytä on kesämökillä, vanha kompassi on vessan ikkunalla, salongin pehmusteet autotallissa peräkärryssä, vuodevaatteet Ikean kassissa vintissä,  ruuat kaupassa ja viinit Alkossa. Onneksi juhannukseen on vielä kymmenen päivää. Meneillään oleva jännitysnäytelmä lyö mennen tullen jalkapallon maailmankisat. Ehtiikö hän vai ei?