20180726_214011.jpg

Piritan vierassatama oli lähes tyhjä heinäkuussa.

26.7. Pirita

 

Erosimme Suomen Moottoriveneklubin laiturista Helsingin Pohjoisrannasta aamulla kello 8.30. Kevyt vastatuuli oli mukava iholla, mutta venettä se ei vienyt eteenpäin. Suora vastatuuli koko matkan. Ei voinut purjehtia.

Kapteeni oli onneksi vuorannut konekopan talvella uudelleen ja moottori sätkätti unettavasti aikaisemman rouskutuksen sijaan. Sanaton miehistömme jäsen ”George”, automaattiohjaaja ohjasi melkein koko matkan ja me torkuimme kuin kaksi vanhaa hyljettä, toki väistellen ees taas ajavia vironlaivoja.

Nyt olemme Piritan satamassa, siis samannimisen luostarin vieressä. Vanhojen neukkuaikojen haamu leijuu sataman yllä. Laitureille ei ole tehty mitään sitten vuoden 1990.  Mieleen laskee masennus. Ilman naapuriveneiden ystävällisiä miehistöjä, en olisi saanut venettä kiinnitetyksi laituriin. Olisi ensin pitänyt hypätä laiturille liikkuvasta veneestä, ja sitten heittäydyttävä mahalleen ja kieputettava kiinnitysköysi laiturin alla olevaan renkaaseen.

Satamatoimistossa oli nuori tympääntynyt mies. Luottokortti ei kelvannut, kun systeemi oli kaatunut. Numerolukon takana ollut vessa haisi reippaasti virtsalle, mutta vanhaan olympiapaviljonkiin rakennettuun ravintolaan oli hankittu hyvä viinilista.

Jo matkalla vene alkoi vuotaa. Vesi nousi pilssistä salongin lattialle. Kaksi pumppua ja viiden litran vesikanisterin puolikas ja minä tyhjensimme vedet – osittain.  Ravintolassa ahdistunut kapteeni meinasi lähteä kesken aterian selvittämään, onko vene vielä pinnalla. Rauhoitin hänet sanomalla, että täällä Piritassa on erinomainen palokunta, joka pumppaa kyllä vedet veneestä.

 

Täydennän lukijoiden tietoja veneestä, jolla matkustamme tänäkin kesänä.

                             Swan 37                                          Rakennettu Nautorilla vuonna 1970 suunnittelija Olin Stephens

                             pituus                                             11,4 metriä

                             syvyys:                                           1,90 metriä

                             moottori:                                          Yanmar 30 hv

                             purjeen numero:                              FIN 11700

Sisuskalut ovat aidot-70 lukulaiset: Vanhaa tiikkiä ja ahdasta.  Salonki makaa puoliksi veden pinnan alapuolelle, koska painava köli on niin syvällä.   Pöytä, jonka molemmin puolin on kaksi sohvaa, kirjahyllyt. Sohvien takana säilytyslokerot.  Kun lähdetään matkalle, pöytä taitetaan kahtia, jotta keulaan pääsee kipittämään ilman esteitä. Veneemme köli painaa noin kahdeksan tonnia ja se toimii kuin lasten juomamuki – raskas köli ei kaadu vaan se palautuu aina alkuasentoon. Sitä ei kaada suurikaan aalto. Varsinaista asuinpinta-alaa meillä on noin 18 neliötä ja siihen kuuluvat myös vierashuoneet, jotka ovat kaksi madonkoloa veneen takaosassa. Nykyveneiden salongit ovat paljon suurempia, koska niiden köli on kevyempi, ja ne keikkuvat lähempänä pintaa. Samalla niiden oleskelutila laajenee. Sinne mahtuu kulmasohva ja vaikka mitä.

 

20180726_082234.jpg

  Salonki ja sen taittopöytä kompasseineen. Taustalla lämmitin ja vanhat kengät