Härnösundin nähtävyydet olivat tuomiokirkko (1843), raatihuone  (1791) ja lääninmuseo. .

7.8.19 Härnösand

Ennen tätä päivää, en tiennyt, että oli sellainen kuntakeskus kuin Härnösand. Se on kuitenkin ensimmäinen Höga Kustenin ulkopuolinen etappimme.  Näkemiin kauniit ja jylhät rannat, pirunpellot, valokuvaukselliset pikku kylät ja ruotsalainen ulkoilmaelämä, josta pääsi osalliseksi ulkojäsenenä.  Ruotsalainen ylivoimaisesti suosituin kaluste ei ole Ikeasta, vaan se on kuuden istuttava kiinteärakenteinen retkipöytä. Niitä on joka paikassa missä kasvaa puita ja ruohoa.  Jos ei sada, niihin pakkautuu retkeläisiä eväskoreineen, ja sitten alkaa iloinen puheen porina.  Höga Kusten ei unohdu.

Nyt meidät on pudotettu taas teollisuuskeskuksen todellisuuteen. Härnösand oli kaupunki Ruotsin -70 luvun kuntauudistukseen saakka. Se on rakennettu kapean lahden ympärille. Lahdessa on kolme siltaa, joista kaikki avataan vain klo 9-11 ja 18.-21 ja silloinkin pyynnöstä. Tulimme kaupunkiin noin klo 12, joten silloin ei voinut odottaa siltoja avattavan. Ensimmäinen kolmesta vieraslaiturista sijaitsi ennen ensimmäistäkään siltaa. Se näytti sopivalta, siis tyhjältä, vaikka oli kaupungin keskustassa. Kiinnitimme veneen lähelle kelluvaa pientä rakennusta, jonka oletimme olevan veneilijöiden huoltorakennus. Kapteeni tarkasti rakennuksen, mutta sisäänpääsyyn vaadittiin koodi, jonka saisi, kunhan joku edeskäypä illalla tulisi keräämään yöpymisrahat. Ei siis vieläkään päästy vessaan. Onneksi katu on täynnä kahviloita ja niin menimme vastapäiseen konditoriaan omenapiirakalle ja kahville.

Olimme kiinnittyneemme suljetun, vanhan ammoin suljetun kioskirakennuksen taakse. Rakennusta kiersivät penkit, joilla istui ukkoja kaljaa juomassa. Päivän mittaan tuli selväksi, että paikka oli härnösandlaisen joutojoukon kännäyspaikka. Porukka lisääntyi ja väheni kuin vuorovesi. Joskus miehiä ja naisia oli paljon ja meteli sen mukainen. Sitten taas tuli hiljaisempaa, ehkä siksi, että osa oli nukahtanut vähän vaikeaan asentoon penkille.  Pömpelin takapuolta, joka avautui kunnianarvoiselle Skeppsbrogatanille, käytettiin vessana. Lähtiessäni kaupungille yllätin erään rouvan kyykkimässä siellä ihan rennosti ja palatessani samalla asialla oli seisova mies.

Jakaannuimme kahteen ryhmään. Ykkösryhmään kuului Kapteeni. Tämä ryhmä meni vapaa-ajan veneilymuseoon ja karttakauppaan. Kakkosryhmään kuului miehistö. Se ryhmä meni ostamaan pikkuhousuja ja kumitossuja.

Paikka vaikuttaa vähän kituvalta. Wikipedia paljasti, että tämä on muuttotappioinen paikkakunta, vaikka täällä on syväsatama ja öljysatama. No – eihän satama elätä, ellei sinne tule laivoja.

Muuten tavanomaiseen arkkitehtuuriin pukeutunutta taajamaa koristi muutama hyvin entisöity vanha katu.