IMG_2771.jpg

 Ystadista ei löydy merkkimiesten pylvään päähän nostettuja rintakuvia. 

 

27.8.17  Ystad

Yöllä satoi, aamulla satoi, aamupäivällä ukkosti ja satoi kaatamalla. Matkan jatkamisen sijasta ryhdyimme sosiaalisiksi, ja kutsuimme kanakeittoillalliselle laiturilla käppäilevän vanhan purjehtijaherran, joka selvästi oli vailla seuraa.

Kun menin hakemaan häntä kello kuusi illalla syöminkeihin, hän piti nenäliinaa suunsa edessä. Huulessa oli palkeenkieli, josta pulputti vieläkin verta. Hän oli ryhtynyt leikkaamaan partaansa kauniimmaksi kyläreissua ajatellen ja kuinka ollakaan, leikkasi vahingossa myös alahuulensa. Verentulo oli juuri saatu aisoihin ja sairaalareissua ei tarvittu. Sain hänet kuitenkin houkutelluksi katsomaan vanhaa Swania. Hänellä oli itsellään melkein samankokoinen Hallberg Rassy, jota me kilvan ihailimme.   

Paitsi purjehdusharrastus, Kapulla ja Hartmutilla oli myös yhteistä ammatillista kaikupohjaa. Hartmut oli viettänyt koko työuransa, kolmekymmentä vuotta, kiertolaisena Afrikassa ja Aasiassa, jonkinlaisena siemenkonsulttina. Jos ymmärsin oikein, hän pyrki edistämään satoisten lajikkeiden viljelyä. Talvet hän kunnosti venettään ja kesät purjehti. Ihan sama konsepti kummankin elämässä.  Hartmut oli täynnä intoa ja odotusta, ja samoin kuin kapu, hän oli tehnyt jo kunnostettaville kohteille kiireellisyyslistan.

Vieraamme maistoi ensin vähän jo kylmennyttä kanakeittoa, mutta ennen vierailun loppumista oli soppaa santsattu pari kertaa, eikä huulikaan enää haitannut jatkuvaa puhevirtaa. Ei tarvinnut itse etsiä puheenaiheita. Vaihdoimme asianmukaisesti kontaktitiedot. Hartmut voi tullakin Suomeen. Hän oli ollut Tankavaarassa huuhtomassa kultaa vähän nuorempana ja seikkaillut Lapissa enemmänkin. Vannoutunut Suomen ystävä.

Iltaa kohti rajuilmakin laantui ja aurinko laski puhtaan taivaanrannan taakse, mutta tuulta ei ole luvassa.

 

IMG_2772.jpg