trollh%C3%A4tte%20006.jpg

Trollhättan alkuperäinen kanava

11.8.

 

Tiistai

 

Kungsälv

 

Trollhättanin vanha kanava on neljine sulkuineen kuin kallioon hakattu ränni, mutta sitä pidettiin sen valmistuttua maailman seitsemäntenä ihmeenä. Ihme se olikin 1800- luvun alkuvuosina. Trollhättan helvetinkoski oli aikaisemmin kierretty lankkutietä pitkin. Tavaroita veti 900 hevosta. Kamat saatiin veneillä, Trollhättaniin, mutta koski oli voittamaton. Sitä juoksutetaan yhä edelleen ja se kelpaa hyvin Imatrankosken vastineeksi.

Päätimme lähteä sitten kun sade lakkaa. Sade lakkasi kello yksi iltapäivällä. Kaikki neljä uutta sulkua olivat heti kaupungin keskustan jäätyä taakse. Sulutus oli helppoa. Sesonki on ohi ja olimme yksin jättimäisissä laivoille tarkoitetuissa suluissa.

 

Kanavamuseon mukaan siinä kulkee noin kymmenen rahtilaivaa päivässä. Näimme yhden, mutta Götajoen rantaa kulkevaa rautatietä pitkin kulki juna joka viides minuutti. Radan vieressä kulkeva moottoritietä kulki noin sata autoa kymmenessä minuutissa. Olimme palanneet sivilisaatioon.

 

Jäimme Kungälviin koska sen vetonaula oli Bohusin linnoitus jonka peruskivi on muurattu vuonna 1308. Se rakennettiin suojelemaan Norjan etelärajaa. Omistajat vaihtuivat, Norja, Tanska ja Ruotsi olvat kaikki olleet siellä isäntiän. Luin linnan historiaa Wikipediasta. Suosittelen - inspiroivaa luettavaa! Linna on piiritetty neljätoista kertaa, sotia, vankien kohtaloita, yms. hirveyksiä ihan jännityskirjallisuuden malliin.

 

Bohusin linna meinasi jäädä katsomatta, tuskin päästiin satamaan, vaikka se oli hienoksi mainittu satamaoppaassa. Götajoesta ristesi kanavapahanen, jota lähdimme luotaamaan . Tunsin itseni Katherine Hebburniksi Afrikan kuningattaressa, kun seisoin paatin keulassa köydet kädessä veneen puskiessa suunnilleen levyisessään ruovikossa. Navakka virtaus veti veneettä ulos kuin varoittaen ,että nyt ei hyvä seuraa.

 

Satama oli meille liian matala ja pieni. Vene näytti jättimäiseltä jokeen rakennetussa pikku satamassa. Tarjottuihin venepaikkoihin emme mahtuneet joko leveyden tai syvyyden puolesta. Ajoimme vierasvenelaiturin ohi. Se oli niin pieni ettei sitä voinut tajuta tarkoitetuksi vierasveneille, jotka voivat olla myös isoja. Veneen kääntäminen oli Kapun mestarinäyte, virta vei venettä eri suuntiin kuin mitä Kapu tahtoi. Vene kuitenkin kääntyi. Näytti toivottomalta. Lopulta rannasta tuli kaksi paikallista kaveria apuun. He puhuivat kyllä ruotsia, mutta jotenkin götalaisittain murtaen. Pienien tulkkausongelmien jälkeen miehet vetivät veneen kokasta köydellä laiturin päähän kiinni kyljestä. Siinä oli nipin napin kylliksi vettä, ja sitoivat sen kiinni.

 

Hurraa, tack so mycket!

trollh%C3%A4tte%20015.jpg

 

trollh%C3%A4tte%20010.jpg