Motala%20010.jpg

Ahdasta on, mutta neljä mahtuu, kun tiukkaan sullotaan. Mutta kavariin ei kosketa! Voi tulla naarmu. Kapu ensimmäinen vasemmalla.


28.7.

Tiistai


Motala


          Saavuimme suuren Vettern järven rantaan selvitettyämme yhdeksän sulkua. Luulimme, että perille päästäisiin muutamassa tunnissa. Kuusi tuntia siinä meni. Venelomailijoita on vähän. Nekin, joiden kanssa olen päässyt puheisiin ovat paluumatkalla. Ihmisiä näki lähinnä sulkujen varsilla katselemassa, kuinka veneilijät kurittavat veneeitään ruotuun. Vene on köytettävä hyvin, että se kestää syöksyvän veden voimat.


         Kapu on ollut venekunnista ainoa kapteeni, joka vinssaa köydet käsin. Muilla on sähkövintturit, jotka napin painalluksella lyhentävät tai pidentävät sulutuksen tarvitsemia köysiä. Sen siitä saa, kun purjehtii antiikkiesineellä. Toiseksi, hän on veneessä yksin, minä seison kanavan rannalla. Muilla venekunnilla on antaa rantatöihin lapsia tai muita venevieraita. Jonkun onkuitenkin rannalla oltava, joten Kapun on selviydyttävä yksin. Satamaan päästyämme hänen väsymyksensä näkyy.


          Veneemme herättää huomiota. Ihmiset kerääntyvät katsomaan kummajaista, jonka kansi on täynnä kamaa ja joka ui puoli metriä syvemmällä kuin muut. Kannella on valtamerillä tarvittava pelastuslautta ja muuta omituisen näköistä välineistöä, lukuisia nippuja köysiä, nostimia, ja koko paatti on kulunut, kuin se olisi ollut jossain merisodassa heiteltävänä. Se näyttää vanhukselta, joka on ehtinyt koluamaan monta merta. Kapu harmaine partoineen ja hiuksineen, kapulakkeineen ja pitkine jalkoineen kruunaa komeuden. Ehkä sen takia meidät pistetään ensimmäisinä ajamaan slulkuun ja sieltä pois. Sulunvartijoiden käy sääliksi meitä vanhuksia.


        Muut purjeveneet hehkuvat maidonvalkoisina, niissä on tyyliin sopivasti pukeutunut reipas nuori miehistö, usein lauma lapsia ja naisia koristamassa näkymää. Veneet näyttävät valkoisilta, kelluvilta terävänokkaisilta, muovisilta uima-ammeilta. Sitten on vielä muovisaavit, joiden perässä pörrää mahtava mötikkä. Moottoriveneiden kuljettajien ajomoraali on kyllä Suomea parempi. He eivät räppää koko kapasiteetilla, vaan ajavat maltillisesti. Meluhaitat vähenevät. Kiitti siitä.


        On kylmä kuin keväällä. Vettä sataa. Nurmet jauhautuvat kuravelliksi. Huomiseksi on luvattu kolmetoista astetta lämmintä. Kylät ja kaupungit ovat kuin neutronipommin jäljiltä, ei ketään missään. Autiot terassit, suljetut kaupat. Tyhjät puistot. Alakuloiset ALE myynnit yrittävät haavittaa asiakkaita. Motalan pääkadulla oli kello kahdeksan kaksi ihmistä, me kaksi. Kaupungin vierassatama joka on täynnä massivisia kapakoita ja ravintoloita, ainakin 700 asiakaspaikkaa, murjotti tyhjänä. Tuskin se hienouden puutetta oli. Seinässä mainostetiin isoin kirjaimin shampanjaillallisia.


        Olemme noin kanavan puolivälissä. On pieniä siltoja, suuria maantiesiltoja, rautatiesiltoja. Kaikki ne nousevat kiltisti pystyyn veneiden ajaessa ohi. Krouveja, joiden parvekkeiden auringonvarjot ovat alistuneesti supussa. Jättikokoisia navetoita ja maataloja. Linnamaisia vanhoja kivikartanoja, jotka katsovat ankarina alas pelloille puistojensa keskelta. Somia taloja, joiden nurkalla kasvaa aina punainen pensasruusu. Lampaita, jotka katselevat ohi lipuvia veneitä, sen mitä kanavan reunojen siistimiseltä ehtivät. Nyt ei ole pulaa ruuasta. Heinä kasvaa kuin Kreikan velka. Välillä navetan tuoksut kantautuvat kanavalle asti.


       Kanavan laitaa kulkee kävelytie. Jostain sinne pelmahtaa pyöräilijöitä heti sateen tauottua. Picnic pöytiä on anteliaasti siroteltu joka mutkaan ja ellei pöytää olen näkyvissä ihmiset virittelevät ruokatavarat maahan, kaivavat grillit esille ja aloittavat sivistyneen seurustelun toistensa kanssa. Märät penkit ja ruohot eivät tunnu heitä häiritsevän. Taisin olla viimeksi picnicillä lasten kanssa kolmekymmentä vuotta sitten. Suomalainen menee terassille kaljalle tai mökille saunaan, ei se juuri puskasyöntiä vapaa-aikoinaan harrasta. Toista on sitten pop up ruokapäivät, kaupunkilaisten uusi lempiharrastus. Silloin mennään kaupungille puistoihin syömään halvalla ja jättämään roskat jälkeensä.


            Kuuntelin Sveriges radion uutisia. Suomi oli päässyt uutisiin. Asiana oli Paavo Väyrysen alulle panema kansalaisaloite, johon hän aikoo kerätä tarvittavan määrän nimiä. Paavo haluaa, että eduskunta ottaisi käsiteltäväkseen Suomen eron Euroopan Unionin rahaliitosta. Sveriges radion haastattelija oli jopa vaivautunut soittamaan Turun yliopiston jollekin politiikan dosentille tästä asiasta. Tämä ei pitänyt kansalaisaloitteen läpimenoa kovin todennäköisenä. Hesarin nettiversio ei kertonut tästä merkittävästä aloittesta mitään.

                                                                          *********

  Kanavaa liikennöi myös maksavia asiakkaita kuljettavia turistilaivoja. Hienot lounas-ja illaliskattaukset. Näin ikkunasta suoraan ruokasaliin. Suluissa saa olla tarkkana että paatin saa ahdettua sulkuun. 

Motala%20002.jpg